Mietteitä vahtivietistä

Mietin tuota Ruskan vahtihaukkua. Sehän on siis eri asia, kuin suojeluvietti. En tiedä enkä haluakaan tietää, miten Ruska toimisi niinsanotussa tositilanteessa. Itse vahtivietti ei siis ole niin pelottava asia, kuin mitä voisi olettaa.

Vaikka suojeluvietti itsessään on hyvä asia koirilla, suhtaudun minä siihen kuitenkin pienellä varauksella. Huonosti koulutettu tai huonolla itsetunnolla ja peloilla varustettu vahvan suojeluvietin omaava koira on vaarallinen. Siitä on minullakin muistona arvet reidessäni.

Corgit ovat paimenkoiria. Joskus muinoin ne ovat olleet tärkeitä työntekijöitä Walesin nummilla paimentaessaan lampaita ja lehmiä. Siinä samalla ne ovat toimineet talon vahtikoirina, lapsien leikkikavereina ja jätesankoina ruoantähteille. Oikeita monitoimipakkauksia siis.

Vahtiminen on vietti. Se on kirjoitettu Corgin geeneihin ihan samoin kuin metsästysvietti on kirjoitettu metsästyskoirien geeneihin. Vahtikoiran tehtävä on ilmoittaa ja varoittaa. Usein se riittää ja vieras eläin tai ihminen pakenee.

Ruskan luonne ja olemus tuntuvat tällä hetkellä koostuvan kolmesta asiasta. Näin minä asian näen: Ensinnä on pojan hyvin rauhallinen ja toisaalta huoleton luonne. Se on mikä on. Siihen voi vaikuttaa kasvatuksella, joka joko tukee tai ei tue tiettyjä ominaisuuksia Ruskan luonteessa. Esimerkiksi haukkumista Ruska ei ole edes paljoa harrastanut juuri sen aiheuttaman huomion menettämisen takia. Ei kannata haukkua kun siitä ei ole mitään hyötyä, päin vastoin, leikki loppuu ja emäntä kääntää katseensa pois. Kolmanneksi Ruskan käytökseen vaikuttavat sen vietit. Ruska paimentaa meitä joskus housunlakkeista näykkien. Olemme saaneet sen ominaisuuden loppumaan ruiskuttamalla suihkepullosta vettä sen kuonolle. Toinen selkeästi havaittavissa oleva vietti on tämä vartioiminen. Ollessamme kotona ja hereillä, Ruska ei vartioi. Jopa ulkoa kuuluvat äänet se ignooraa aikalailla aina. Sen sijaan juuri yöaikaan Ruskan aistit valpastuvat. Se on pari kertaa herättänyt meidät matalalla haukullaan postinkantajan kävellessä ovemme ohi.

Jätämme usein radion päälle kun Ruska jää yksin kotiin. Radion ääni peittää ulkoa kuuluvia ääniä ja ehkä myös rauhoittaa. Radiosta on seuraa.

En tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. Minusta tuntuu että alituinen vartioiminen on rankkaa, verenpaine nousee kun koira tuntee tilanteen uhkaavaksi. Toisaalta Ruska rauhoittuu todella nopeasti tilanteen jälkeen. En usko että se kokee meidän tarvitsevan erityisesti vartijaa tai suojelijaa (joskus koira voi ottaa kyseisen tehtävän itselleen jos se kokee ettei isännästä tai emännästä ole siihen). Luulen että haukkumista säätelee täysin vietti, se että Ruska herää kesken unien ja on pimeää ja eteisestä kuuluu kummaa kolinaa, se vähän kuin säikähtää ja toimii sen kummemmin ajattelematta. En siis usko että Ruska vartioimalla vartioi.

Kysymys kuuluukin: Pitäisikö asialle tehdä jotain? Tähän asti olen joko ollut ihan hiljaa tai sanonut Ruskalle rauhallisesti "ohi" (sama käsky kuin lenkkipolulla kun vastaantulija pitää ohittaa nätisti). Ainakin sen tiedän, että turha hössötys ja valojen sytyttäminen antaa Ruskalle väärän kuvan tilanteesta, se kokee että toimi oikein ja pelasti meidät vieraalta tunkeutujalta.

En kuitenkaan ole mitenkään huolissani tästä ominaisuudesta. Kaiken kaikkiaan näitä vartiointitilanteita on ollut ehkä kolme.

Ja muuten, koirien luonnetestissä testataan muun muassa koiran puolustushalua. Tarkoitus olisi että uhkaavassa tilanteessa koira pysyy emäntänsä ja uhkaajan välissä. Lisää tietoa koirien luonnetesteistä löytyy täältä ja täältä.