lauantaina, syyskuuta 5

Sienimetsällä

Laskujeni mukaan (joita en nyt jaksa tarkistaa) Ruska täyttää tänään viisi kuukautta. Synttärien kunniaksi se sai koiran herkkupurkkiruokaa papanoidensa seuraksi. Poika oli oikein iloinen. Paino on noussut vauhdilla ja koira painaa jo yhdeksän kiloa. Hoikka se kuitenkin on, olemme ulkoilleet melkoisesti. Eilen kävimme sienestämässä kaatosateella ja myöhemmin illalla vielä koirapuistossa. Virtaa riitti Ruskalla ja tämä päivä onkin mennyt torkkuen.

Koiran koulutus on pitkälti itsensä hillitsemistä. Kävimme eilen eläinlääkärissä ja Ruska sai muun muassa oman passin. Lähtiessämme meitä vastaan tuli pariskunta kahden ison koiransa kanssa. Meidät nähtyään koirien emäntä aloitti hirmuisen haukun: "Siellä on toinen koira, katsokaa, pieni koira tulee sieltä, haukkukaa koirani haukkukaa"! Ja koirathan seurasivat emäntänsä esimerkkiä ja hyppivät ja haukkuivat. Me kävelimme ohi hiljaa ja päättäväisesti. Ei eläinlääkäri ole paras paikka koirien haisteluun, ties mitä tauteja kaikilla siellä kävijöillä on. Hyvin oli nekin koirat opetettu haukkumaan kaikkia vastaantulijoita, olisi ihme jos ne tuollaisessa tilanteessa olisivat olleet hiljaa. Mitä ihmiset oikein ajattelevat?! Ja me pentukoiran kanssa yritetään opetella ohittamaan muita koiria hillitysti hiljaa. Onneksi Ruska oli kuin olikin hiljaa, vaikka ihan vierestä ohi mentiin. Kiinnostunut se kuitenkin oli.

Eläinlääkäri sanoi Ruskan selästä, että se vielä kehittyy paljon ja että asiaan ei voi vaikuttaa ja että selkä näytti ihan hyvältä. Mitään kipuja tai jumeja siinä ei ollut ja lonkatkit olivat hyvin kehittyneet ja lihaksia löytyi, joten eiköhän selkäkin ole ihan ok. Netistä löysin myös paljon palkittujen koirien kuvia, joiden selkä oli saman muotoinen kuin Ruskallakin. Ehkä olen vain vainoharhainen.

Yöllä heräsimme taas Ruskan haukkuun. Joku postinkantaja siellä kai kolisteli ja naapurin koiran kanssa haukkui meidänkin hurtta sitä oikein kunnolla. Ei se meinannut millään lopettaa, sen verran olivat kuulemma äänet epäilyttäviä käytävässä. Olen vieläkin sitä mieltä, että Ruska on hiljainen koira. Jos se kuitenkin ottaa yöllisistä haukkuhetkistään oikein tavan, en tiedä mitä sitten teemme. Viime yönä olin unohtanut eteisen välioven auki ja se saattoi vaikuttaa Ruskan reagointiin.

Ai niin. Saimme sienimetsältä saaliiksi vähän kehnäsieniä ja muutaman tatin. Ne maustoivat kivasti pitsamme.

Ei kommentteja: