Poissaoloja

Matokuuri tehosi, Ruskan ikenet ovat jo selvästi punaisemmat. Ribsa on tiessään ja ruokakin maistuu entiseen malliin. Kaikki on hyvin.

Olin pidennetyn viikonlopun vierailemassa sivulaumamme luona ja Ruska oli kahdestaan isäntänsä kanssa kotona. Poikien viikonloppu sujui hyvin, Ruska ei tainnut huomatakaan poissaoloani. Minäkin pärjäsin, tiesin että Ruska on hyvissä käsissä.

Kotiinpaluuni oli iloinen yllätys pikkukoiralle, joka ensin istuksi hetken hämillään ja odotti että sain ulkovaatteet naulakkoon. Sitten alkoi iloinen riehunta, hännän heilutus ja kasvojen nuolemisen havittelu.

Nyt sitten vuorot vaihtuivat ja Ruskan isäntä on vuorollaan reissussa muutaman päivän. Sitten taas ensi viikolla minä lähden peräti kahdeksi viikoksi ulkomaille, tekee varmasti hyvää sekin reissu puolin ja toisin. Ruska on tähän asti totellut paremmin minua, joten isännän kanssa puuhastelu kuin myös minun poissaolo vaikuttaa varmasti positiivisesti isä-poika -suhteeseen.

Aika harvoin kuitenkaan pitkällä tähtäimellä reissaamme. Moniin paikkoihin voimme ottaa koiran mukaan. Ulkomaillekin voi koiran ottaa, kun passiin viimein saadaan merkintä rabies-vasta-aineista. Joskus varmasti lähdemme matkalle ilman koiraakin, mutta silloin matka on suunniteltu ja koiralle on sovittu hyvä hoitopaikka. Suurimman osan vuodesta vietämme kotona kököttäen.

Ulkona on ihan hirveä räntämyrsky. Pakko sinne silti on lähteä lenkkeilemään. Aamulenkki oli koiran tahdon mukaisesti hyvin pieni pistäytyminen ulkona, mutta päivälenkki saa puolestani olla hieman pidempi. Corgeilla on kaksinkertainen turkki joten ihan paleluksi ulkoilu ei mene. Pennun turkki ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi tuuhea ja suojaava, se on toki otettava huomioon. Lenkin jälkeen aina kuivaamme koiran pyyhkeellä.

Koiraihmiset yleisesti ottaen tuntuvat olevan sokerista tehtyjä, "vesikauhuisia" suorastaan. Usein sovitut koiratapaamiset perutaan tai paikalle jätetään saapumatta pikkusateen takia. Koirapuistot ja lenkkipolut ovat koiranilmalla tyhjillään. Ei se kastuminen tietenkään kivaa ole, mutta oikeilla varusteilla sade ei pääsisi sulattamaan arvokasta koiraihmisen hipiää. Kyse on asenteesta. Koirillekin on olemassa omia sadetakkeja, joten niidenkin turkki pysyy kuivana tarpeen mukaan. Lyhenevät meidänkin lenkkimme toki huonolla säällä, mutta ehkä "Irlanti opetti" ja pikkusade ei tunnu missään.

Kas, sade hetkeksi laantui. Nyt lähdemme hyppimään lätäköissä!