Mistä tietää että koiralla alkoi murrosikä? Siitä että koira sylkäisee makupalan pois suustaan!
Meillä se kävi yhdessä yössä. Illalla nukkumaan meni kiltti, hyväkäytöksinen ja rauhallinen pikkukoira, aamulla samalta paikalta heräsi yli-innokas ja korvaton nuorukainen. Noh, Ruskan kohdalla korvattomuus on lähinnä henkistä, sillä fyysisessä mielessä korvat kyllä löytyvät. Niiden käyttö vain on lakannut.
Lenkillä vedetään, on järkyttävä kiire. Välillä ollaan itse vedettävänä, kun jokin superihanan tuoksuinen haju jää kiinnostamaan. Käytetään aktiivisesti niin nelivetoa kuin myös nelijarrua. Koirapuistossa ei totella ja haukutaan kaikki ohikulkijat. Juostaan kuin viimeistä päivää. Kun emäntä sanoo "katso", ruvetaan heti vilkuilemaan että mitä se ei halua minun näkevän, mutta ei vilkaistakaan emäntään. Kotona inistään ja ollaan rauhattomia. Pitäisi leikkiä koko ajan. Välillä nähdään pieniä tonttuja ja puhistaan niille. Ylipäätään toimitaan ennen miettimistä. Revitään eteisestä kaikki mahdolliset tavarat lattiatasolle ja mukelletaan ja kuolataan niitä. Syljetään makupala pois suusta, kun se estää keskittymästä olennaiseen: toiselle koiralle haukkumiseen.
Ruskasta on kasvamassa aikuinen. Haikeus iskee emäntään.
keskiviikkona, tammikuuta 20
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No, se olikin liian hyvää ollakseen totta. Siis vähän haastetta.. entä lisää saappaita??
Ohimenevää toivottavasti ja onneksi. Saappaat on kaikki siirretty ovien taakse, ne lienevät liian herkullisia vastuttettavaksi.
Lähetä kommentti