Koirapuistopurrrnausta

En ole tainnut täällä vielä valittaa koirapuistoetiketistä (tai tarkemmin siis siitä, että ihmisillä ei ole hajuakaan siitä, miten koirapuistoissa pitäisi olla). Alkuun copypastaan Oulun koira-aitauksiin laaditut säännöt.

1. Vastaat aina omasta koirastasi ja sen aiheuttamista aineellisista tai muista vahingoista, myös puremisesta ja siitä aiheutuvista kustannuksista.
2. Rokottamaton, vihainen, sairas tai kiimainen koira ei kuulu aitaukseen.
3. Noudata koira-aitauksen jakoa, mikäli aitaus on jaettu isoille ja pienille koirille. Pieni koira on alle 40 cm korkea ja painaa korkeintaan 15 kg.
4. Pidä koirasi vapaana aitauksessa ja varmista, että se tulee toimeen muiden koirien kanssa. Poista koiraltasi kaulapanta sekä valjaat aitaukseen mennessäsi.
5. Koirien omien lelujen tuonti aitaukseen ja lelujen, keppien, lumipallojen sekä kaiken muunkin heittely aitauksessa on kielletty.
6. Vastaat itse vaatteistasi, koirien tervehdykset ja leikit voivat liata vaatteesi.
7. Suojele koira-aitauksen kasvillisuutta sekä rakenteita ja täytä koirasi kaivamat kuopat.
8. Säilytä alue siistinä, kerää koirasi jätökset sekä muut roskat pois.
9. Huolehdi, ettei koirasi haukunta häiritse yörauhaa klo 22–07.
10. Pidä portit aina suljettuina.

Säännöistä huolimatta joudumme katsomaan aina tarkkaan, millaista porukkaa aitauksessa pyörii, ennen kuin astumme sisään pienen mutta pippurisen nuoren koiraherramme kanssa. Valitettavasti harrastamme rotusyrjintää ja tietyt vartija- ja purijakoirat eivät koskaan pääse nauttimaan Ruskan seurasta. Myöskään liian isot ja villit koirat eivät kelpaa leikkikavereiksi, mutta se on ihan normaalia.

Eilen taas menimme pienten koirien puolelle, kun isojen puolella oli rottweiler. Pian selvisi, että tämä järkälemäinen häntä rehvakkaasti pystyssä seisova  yksilö oli hetki sitten hyökännyt samaan aitaukseen sisälle astuneen vanhan hirvikoiran kimppuun ja saanut aikaan verta vuotavan korvavamman. Nyt rottweiler oli hihnassa lässyttävän ja auktoriteetittoman naisen kanssa puiston perukoilla rimpuilemassa. Hirvikoiraa harmitti ja isäntä odotteli, milloin rottweilerin emäntä uskaltaa tulla juttelemaan tapahtuneesta. Ei uskaltanut. Ihminen uskaltaa kyllä hankkia kunnon koulutusta ja auktoriteettia vaativan rodun, muttei uskalla ottaa vastuuta omasta virheestään.

Tähän väliin huomautan, että minulla ei ole mitään rottweilereita vastaan, mutta typeriä, vastuuttomia ja osaamattomia omistajia kohtaan senkin edestä. Osaavissa käsissä rottweiler on koira siinä missä muutkin koirat. Valitettavasti tuntemattomien koirien ja omistajien takia joudun syrjimään kaikkia kyseisen rodun edustajia, koska en luota heihin ja pelkään koirani ja itseni puolesta. Rottweiler ei ole ainoa rotu, jota syrjin. Syrjiminen johtuu myös siitä, että oma koirani on murrosiän kynnyksellä oleva isoegoinen poika, joka voi saada muut urokset näkemään punaista rodustaan tai omistajastaan riippumatta. Pienempi koira on helpompi potkaista pois, kuin suuri ja pelottava koira. Onneksi emme ole vielä joutuneet sellaiseen tilanteeseen ja toivottavasti emme koskaan joudukaan.

Koirapuistot ovat ainoastaan sosiaalisia koiria varten. Kuitenkin, kun kyseessä ovat eläimet, on kaikki mahdollista. En voi vannoa, etteikö Ruskakin voi joskus mennä sekaisin ja alkaa uhitella. Sehän on eläin! Asia pitää ottaa vakavasti ja ymmärtää. Vahingon sattuessa on otettava vastuu, korvattava kulut ja tajuttava, että vastapuoli voi tehdä asiasta jopa rikosilmoituksen. Pureva koira ei saa enää koskaan tulla koirapuistoon silloin kun siellä on muita koiria ja koirasta on muutenkin pidettävä tarkkaa huolta, ettei tapahtunut pääse enää koskaan uusiutumaan. Lässytys, pakoilu ja asian vähätteleminen vain pahentavat tilannetta. Seuraavalla kerralla koira voi hyökätä vaikkapa lapsen kimppuun.

Toinen tapaus sattui jokunen viikko sitten lähipuistossamme. Olimme Ruskan kanssa kahdestaan juoksemassa puistossa. Joku mummo käveli portista sisään pienen harmaan koiransa kanssa. Pidin Ruskaa kiinni hetken, että mummo pääse aitaukseen sisään ja päästin sitten Ruskan vapaaksi. Mummo käveli kiinni olevan koiransa kanssa aidan viertä ja rupesi huutamaan, kun Ruska teki nätisti tuttavuutta pikkukoiran kanssa. Koiralla oli kuulemma juoksut lopuillaan. Mummo halusi kävellä hihnassa olevan juoksuaikaisen koiransa kanssa puiston ympäri. Sanoin että tämähän on aivan järjetöntä. Ei mennyt mummolla jakeluun tilanteen absurdius ja minä menin niin hämilleni, että nappasin Ruskan syliini ja menin penkille hampaita kiristellen mököttämään. Oli kuulemma mummolla ihan samanlainen oikeus olla puistossa.

Mummo oli väärässä! Koirapuistoissa ei saa olla hihnoja eikä juoksuaikaisia koiria. Sanoin mummolle, että hän olisi voinut kysyä hihnakierrokselleen ensin lupaa minulta ja sen varmaan olisi saanutkin, jos olisi suunsa uskaltanut avata. Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla puhua. Ensi kerralla en anna periksi, sillä on meilläkin oikeutemme, vaikka nuoria olemmekin. Sen sijaan, jos lupaa kysytään, on kompromissiratkaisu varmasti mahdollista löytää.

Monet ihmiset ovat varoitelleet tietyistä koirista, joiden omistajat ovat välinpitämättömiä, vaikka koira hyökkäilee toisten koirien ja ihmisten kimppuun. Eräs karjalankarhukoiran omistaja yritti varta vasten saada koiransa samaan aitaukseen Ruskan kanssa, jotta Ruska saisi opetuksen isommalta koiralta ja oppisi alistumaan. En sellaiseen hullutukseen suostunut missään nimessä.

On niitä hyviäkin koirapuistokokemuksia. Eräs nainen oli tulossa puistoon riehakkaan ja ison koiransa kanssa. Huomatessaan pienen Ruskan, sanoi nainen kiertävänsä ensin pienen lenkin ja tulevansa sitten takaisin, kun me olemme lähteneet. Halleluja! Järkipuhetta koiraihmisen suusta!

Yleisesti ottaen koirapuistokokemuksemme ovat olleet ihania ja antoisia. Koirat leikkivät sulassa sovussa keskenään ja opettelevat koirien kieltä. Ruska saa joskus lähdöt nartuilta ja jättää tytöt rauhaan. Hännät heiluvat ja koirat juoksevat hirveää vauhtia ajaen toisiaan takaa. On kivaa huomata, että Ruska osaa olla pienempiensäkin kanssa eikä hypi niitä vasten samalla tavalla, kuin joitain isompia koiria. Toivottavasti tämä sosiaalinen käytös jatkuu ja koiramme tulee täysikasvuisenakin toimeen kaikkien koirien kanssa.

Tulipa tiukkaa tekstiä. Olen aika vauhkona tästä asiasta. Suojelen koiraani samalla tarmolla kuin susiemo poikasiaan.