Taas yksi nauhoitussessio takana. Ruska ulvoi parinkymmenen sekunnin ajan viikonloppuna yöaikaan. Yksin koira oli kuitenkin reilut kuusi tuntia. Naapurit tuntevat varmasti vain lämmöntunteita ja onnea sydämissään herätessään keskellä yötä palosireenimäiseen raastavaan valitukseen. Toivottavasti portaikossa vastaan taapertava pikku-Ruska sulattaa olemuksellaan kaikkein vihaisimmankin naapurin raivontunteet ja me saamme pitää katon päämme päällä jatkossakin.
Pieni ulvominen ei nyt varmasti vaaranna mitään, mutta onhan se hälyttävää ja meidän täytyy toimia niin, ettei tilanne ainakaan pahene tästä. Emme huomioi koiraa mitenkään lähtiessämme ulos tai palatessamme kotiin. Niin saa jatkuakin. Ennen minkään sitruunapantojen tai hormonisuihkeiden hankkimista täytyy meidän kokeilla vielä paapomisen ja huomion antamisen vähentämistä. Ehkä Ruska tuntee eroahdistusta siksi, että sillä on niin kivaa meidän kanssa ja siihen verrattuna yksinolo tuntuu kurjalta.
Ruska on muutenkin ollut viime aikoina aika levoton. Hormonit hyrräävät ja koirapuistoissa on välillä vilahtaneet Ruskankin hampaat. Lenkillä haistellaan niin tarkkaan ja ovella istutaan inisten, että ulos pitäisi päästä vaikka juuri tultiin lenkiltä. Voi olla että ilmassa on vähän kaukorakkautta. Nyt pieni hermoloma voisi tehdä hyvää.
Huomenna olisikin minun tarkoitus lähteä Ruskan kanssa junailemaan. Edessä olisi kahden ja puolen tunnin matka Rovaniemelle. Se on vissiin hiihtolomaviikko ja juna lienee täynnä eläimiä, en edes tiedä onko meille tilaa junassa. Olen yhden kerran aikaisemmin matkustanut junalla koiran kanssa. Silloin noin kymmenvuotias lintukoira matkasi samassa vaunussa kuuden kissan, viiden koiran ja muutaman papukaijan kanssa. Lemmikkivaunun jokainen paikka oli täynnä. Matka meni olosuhteet huomioon ottaen yllättävän hyvin.
maanantaina, maaliskuuta 8
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti