Käynti eläinlääkärissä ja koulutusasiaa

Tänään kävimme eläinlääkärissä. Ruska sai tehosterokotukset ja sille tehtiin myös perusterveystarkastus. Ruska painaa jo 7,3 kiloa. Paino ja rakenne olivat kuulemma aivan kohdillaan. Turkki oli upeassa kunnossa, korvat puhtaat ja kaikki muukin niin kuin pitää. Ruska ei taaskaan huomannut rokotuspiikkiä ollenkaan, keskittyi vain herkkupalojen syöntiin. Eläinlääkäri kehui Ruskaa huolettomaksi :) Se varmasti kertoo paljon Ruskan luonteesta, se on rauhallinen, iloinen ja huoleton!

Ruskalla on pieni kannus oikeassa takajalassa. Tai se on enemmänkin vain ohut kynsi. Eläinlääkärin mielestä sitä ei tarvitse leikata, ellei se sitten ala haitata talvisin.

Ruskalla on myös ollut alusta lähtien aina välillä pientä ribsaa eli ripulia. Sisälle se ei ole tehnyt mitään, mutta oireiden perusteella sillä on kuitenkin vatsassa jotenkin ollut bakteerikanta sekaisin. Olemme syöttäneet sille koirien maitohappobakteereja. Mitään allergiaa sillä tuskin on, pari viikkoa vatsa nimittäin jo ehti olla ihan kunnossa ja ruokavalio on koko ajan pysynyt samana. Toivottavasti ribsa jää pentuaikojen vaivaksi ja Ruskakin voi viimein aloittaa rautamahaisen ison koiran elämän.

Eilen kävimme metsässä juoksemassa ja järvessä uimassakin. Ruska ei ole mikään vesipeto, mutta kyllä sen houkuttelemalla saa aivan uimaan asti. Emme kuitenkaan halua sitä väkipakolla kiskoa veteen (toisin kuin mitä samalla rannalla oleva iso valkoinen koira joutui kokemaan), jos se ei vastaisuudessa uinnista innostu. Minusta kuitenkin on hienoa, että Ruska uskaltautuu uimaan, kun sitä houkuttelee ja sanoo "syliin". Se kertoo siitä, että poika luottaa meihin ja on valmis tekemään jotain epämiellyttävää ja pelottavaakin meidän sitä pyytäessä (vai johtuisikohan vain herkkupaloista ja ahneudesta?). Tämä luottamussuhde täytyy pitää vastaisuudessakin hyvänä, se on ansaittu kunnianosoitus koiran taholta.

Leikimme myös metsässä piilosta. Oppiipahan poika vähän pitämään huolta meistäkin, ettei liian kauaksi lähde. Se taisi tajuta jutun juonen.

Päätimme ettemme opeta Ruskalle sen kummemmin mitään uutta nyt vähään aikaan, vaan keskitymme jo opittujen asioiden kertaamiseen. Edellisen postauksen pitkä lista kaikista Ruskan taidoista näyttää aika hurjalta. Silti todelliset koulutushetket ovat olleet aika vähäisiä ja lyhyitä. En halua stressata Ruskaa yhtään millään turhilla tehtävillä. Sen pitää antaa elellä rentoa pentukoiran elämää vielä kauan.. Silti aina kun se vahingossa kävelee vierelläni, sanon ääneen "vierellä" ja annan makupalan. Siinähän se oppii tosi nopeasti, että mistä tässä on kyse.

Myös leikin varjolla on kiva oppia. Teen parvekkeelle Ruskalle ruokajäljen ja sanon "etsi". Poika menee nenä kiinni maassa ympäri partsia ja napostelee löydöksiään onnellisena. Syksyllä kokeillaan samaa metsässä, yritetään etsiä ihmisiä ja jos vaikka pari sientäkin löytyisi. Pitäisi panna lihapulla sienten joukkoon ja antaa koiran etsiä herkkunsa, joka toivottavasti jossain vaiheessa johtaa myös meidän herkkujen etsimiseen...

Ainoat pienet ongelmat ovat hihnassa kävely ja ohikulkijoiden haukkuminen. Olemme edistyneet huimasti molemmissa. Ohikulkijoiden ilmaantuessa näköpiiriin siirrymme Ruskan kanssa sopivan välimatkan päähän kävelytiestä. Sanon "katso" ja koira katsoo silmiini, se tietää että nyt jos tuijottaa emäntää eikä yhtään riehu, saa namin. Ruska tuijottaa minua ja joskus pyydän sen menemään maahan tai antamaan tassua, jotta kontakti säilyy. Kun ohikulkija on kohdallamme, sanon "ohi" ja kun ohikulkija on mennyt kauemmas, annan makupalan ja kehun koiraa. Hyvin se nyt sujuu, kunhan kulkijat eivät tule yllättäen mistään nurkan takaa tai liian lähelle. Päivä ja ohikulkija kerrallaan tässä edetään, niin hyvä tulee.

Remmissä kulkeminen menee niin ja näin. Yleisesti ottaen Ruska osaa kulkea hihnassa hyvin, se ei pure sitä tai kisko ihan hulluna. Silti se tuppaa välillä vetämään hihnaa. Olen yrittänyt aina pysähtyä hetkeksi, kun hihna kiristyy. Välillä sanon myös "odota". Silti tuntuu, että Ruska stressaantuu liikaa ainaisesta pysähtelystä, jos se siis on vetopäällä, ja haluan välttää sitä. Välillä lenkki menee niin, ettei se vedä ollenkaan. Välillä taas se vetää tosi paljon. Mitähän se veto sen kurkullekin tekee? Pitäisikö sille ostaa pienet valjaat? Kinkkinen juttu. Helppo sitä on seitsenkiloisen koiran vetämistä kestää, mutta entä sitten kun se on 16-20 -kiloinen pötkylä?

En ole silti huolissani. Muuten meillä on mennyt niin hyvin. Jos muu ei auta, osallistumme koirakouluun vaikkapa syksyllä. Tai oikeastaanhan se on ihmiskoulu.