Tähän asti tapahtunutta

Mitähän kertoisin? Ruska tuli meille kesäkuun puolivälissä. Haimme sen Aurasta kotiinsa Ouluun kesäisenä sunnuntai-päivänä..muistaakseni. Ruska oli siis vielä ihan vauva, vaikka olikin jo kahdeksanviikkoinen miehenalku. Etukäteen olimme valmistaneet itsemme jännitystilaan: Mitenköhän se pärjää autossa niin pitkän matkan? Pärjääkö se kerrostalossa? Miten sisäsiisteys opetetaan? Tykkääköhän se meistä? Huolet karisivat heti ensimmäisellä automatkalla. Ruska katseli minua ruskeilla nappisilmillään auton jalkatilasta ja hyppeli päälleni ja nuoli kasvoni. Se tykkäsi meistä! Se nukkui ketarat ojollaan selällään autossa tuntikausia ja teki kaikki tarpeensa ulos. Se oli kerta kaikkisen fiksu, rauhallinen ja lumoava!

Ensimmäiset päivät olin ihan poikki. Stressasin todella paljon, että onhan Ruskalla kaikki hyvin ja sain kamalan päänsärynkin, kun tuntui että sitä pitää olla koko ajan vahtimassa. Ja pitihän sitä. Välillä hampaat eksyivät kiellettyyn kirjankulmaan ja ilmoille kaikui ärähdys. Ruska oppi todella nopeasti, mitkä tavarat ovat hänen ja mihin ei saa koskea. Tähän päivään mennessä se ei ole kuin hiukan nykertänyt pokkari-kirjan kantta ja eilen se muotoili kuivaustelineen muovinuppia.

Ruokailu on ollut alusta asti Ruskan lempparipuuhaa. Se on kyllä ahne ja perso kaikelle syömiselle, muttei kuitenkaan vaadi ruokaa tai kerjää. Päätimme tietyt pelisäännöt alusta alkaen ja johdonmukainen kasvatus on ainakin toistaseksi toiminut. Ruokaa tulee vain kupista tai koulutustilanteessa, pöydästä kukaan ei anna koskaan Ruskalle ruokaa. Sänky ja kylpyhuone ovat Ruskalta kiellettyjä paikkoja. Sohvalla saa olla vain erillisen luvan kanssa ja aina jonkun ihmisen seurassa. Kauhea armeijameininki meillä taitaa olla :/

Olemme lukeneet lukuisia koirakirjoja ja katsoneet televisiosta ihan älyttömästi koirankoulutusohjelmia. Kasvatushommat ovat aika hyvin hanskassa, sanoisin, mutta silti välillä menee sormi suuhun.

Tänään Ruska täyttää neljä kuukautta. Ja mitä Ruska nyt osaa? Näitä on harjoiteltu ja käskyt osataan enemmän tai vähemmän hyvin:

• Istu
• Paikka
• Odota (vapaana ollessaan seisahtuu odottamaan ja hihnassa lopettaa vetämisen)
  
• Katso (katsoo silmiin)
  
• Maahan
• Tassu
• Toinen tassu
• Mursu (nousee käden varaan seisomaan)
• Tänne
• Irti (irrottaa otteen lelustaan, tämä ei vielä toimi roskien kanssa)
  
• Ole hyvä (hyökkää ruokakupilleen vasta luvan saatuaan)
• Seuraa
• Vierellä (kävelee vierellä ja katsoo silmiin)
  
• Ä-ä (lopettaa tekemisensä, sama kuin "ei")

Ruska on nopea oppimaan ja tottelevainen, mutta on herrallakin omat "ongelmansa". Vieraat ohikulkijat ja muut koirat aiheuttavat Ruskassa haukkumisreaktion. Yritämme vaihtelevalla menestyksellä harhauttaa Ruskan aina tällaisessa tilanteessa. Ruskassa on myös ripaus vahtikoiraa. Sillä on ihan oma vahtihaukkunsa, jota se käyttää ihmisiin tai yllättäviin ääniin, jotka ovat sen ansainneet.

Ruska on aina ollut isompien asioiden osalta sisäsiisti, mutta pissahommien opetteluun meni jonkin verran aikaa. Nyt kuitenkin alamme olla lopullisesti voiton puolella ja lattioille ovat ilmestyneet jopa muutamat matot.

Olemme käyneet useasti pentutreffeillä, jossa Ruska on saanut tutustua muihin Corgi-pentuihin. Alun arkuus on vaihtunut onnelliseen riehumiseen muiden koiruleiden kanssa. Olemme myös käyneet Utsoella tutustumassa sivulaumamme muihin koiraherroihin, Haippaan ja Tilkkuun. Olemme kyläilleet paljon ja retkeilleet metsässä ja Oulun keskustassa. Ruska on saanut myös ensimmäiset rokotuksensakin. Kaikki on mennyt loistavasti.

Paitsi.

Ruska veti eilen korvastani korvakorun ja nielaisi sen supernopeasti (vaikka sormeni olivatkin salamana kaivamassa koiran suuta). Kiva. Hopeinen rengas koirulin vatsassa. Syötimme sille tankoparsaa ja kaurapuuroa, että koru tulisi vikkelään ulos toisesta päästä ja toivoimme vain parasta. Aina kaikki tämmöinen tapahtuu perjantai-iltaisin, kun eläinlääkärikin on tarvittaessa tavattavissa seuraavan kerran vasta maanantai-aamuna. Onni onnettomuudessa, herra väänsi aamulla ison yllätyksen, joka sisälsi renkaan. Koiraperheen elämä on aina "yllätyksiä" täynnä.

Kaiken kaikkiaan Ruska on erittäin rauhallinen ja mukava koira. Se on valloittanut sydämemme omalla hasselilla olemuksellaan. Ja ai niin, sillä on ihan huikean isot korvat - jopa Corgille!

Tässä kuvassa Ruska on vasta 13-viikkoinen. Pitäisi ottaa tuoreempia kuvia...