Ribsavaroitus

Ribsa palasi kuvioihin taas. Puoli viiden aikaan yöllä Ruska inisi hiljaa, se vietiin ulos ja ribsahan se siellä tuli saman tien. Toinen satsi tuli yhdeksän aikoihin. Mietimme päämme puhki, onko se mennyt syömään jotain sopimatonta, muttemme keksineet mitään. Ainahan se luutuaa kuonollaan maata ulkona, mutta kyllä koiran maha sen pitäisi kestää. Huono juttu olisi, jos Ruskalla on jokin allergia. En kyllä jaksa uskoa sitä, nytkin oli mennyt monta viikkoa hyvin. Välillä kyllä kakka on Ruskalla löysempää, mutta se nyt varmaan kuuluu asiaan. Tällainen pakottava tarve päästä ulos on kuitenkin huono merkki mutta onneksi harvinainen vaiva.

Ruska joutui tänään pesulle. Se on ruvennut tuoksahtamaan vähän ummehtuneelta viime aikoina (ei mikään ihme, koko kesä ollaan luuhattu ties missä) ja tulevan kyläilyn kunniaksi päätin pestä sen. Suihkussa meni ihan hyvin. Neljäntoista vuoden koiranpesukokemuksellani voin sanoa, että Ruska ei pidä pesemisestä. Mutta metakkaa se ei nostanut, hienoisesti vain inisi lopussa.

Pesun jälkeen Ruska meni ihan sekaisin ja hepuloi ympäri kämppää. Kipeä se ei siis ainakaan ole, se on varmaa!

Joka aamu ja päivä ja ilta vain katselen ja tuijottelen koiraamme ja hoen, kuinka ihana se on. Olen ihan mennyttä. Istun lattialle ja koira kömpii heti syliini ja antaa pusun poskelleni. Lepertelen sille jotain ja silittelen rauhallisesti. Asia nyt vain on niin, kuin Jaska Jokunenkin aikoinaan filosofoi: "Onni on lämmin koiranpentu".