Telepaattisia viestejä

Ruskalle kävi eilen pieni puutarhurointiin liittyvä vahinko. Herra oli yksin parvekkeella, kun katsoimme intensiivisesti televisiota. Huomion puute sai koiran keksimään omaa tekemistä ja puutarhurointi tuntui hyvältä idealta silloin. Havahduimme sohvaltamme kamalaan räsähdykseen. Ruska oli tiputtanut traakkipuumme maahan ja ruukku oli särkynyt. Herra istui ylpeänä vieressä ja kun isänsä avasi suunsa toruakseen, alkoi Ruskan häntä heilua. Se oli selvästi iloinen saamastaan huomiosta. Sotku korjattiin kaikessa harmituksessa ja hiljaisuudessa. Saipahan traakki-raukka uuden isomman ruukun juuriensa suojaksi.

Mutta mikä huvittavinta, sain tiedon netin ihmeellisiä aaltoja pitkin, että myös Rairai, Ruskan veli, suoritti samanlaisen operaation ihan juuri kotonaan. Olivatkohan pojat olleet telepaattisesti yhteydessä toisiinsa, tiedä häntä. Yhtään se ei kyllä ihmetyttäisi, johonkinhan tarkoitukseen noin isot korvat on luotu.

Täytyy sanoa, että tämäntyyppiset tuhot ovat aivan luonnollista koiraperheen arkea, eivätkä harmistuta minua laisinkaan. Mutta kyllä meiltäkin löytyy muutamia suojelukohteita kotoa, että jos koira hampaillaan kajoaakaan niihin, en mene takuuseen toimistani.

Ruskan aiheuttamat "tuhot" toistaiseksi:

• tilli (kuoli, repi yrtin purkista heti kotiuduttuaan)
• traakkipuu (hengissä, ruukku meni rikki)
  
• pyykinpesutelineen jalan nuppi (mukellettu hieman, käyttökelpoinen)
• kirjan kansi (ensimmäisen yön tekosia, pienet hellyyttävät hampaanjäljet, joita aina välillä katsellaan ja höpötetään siitä, kuinka iso poika jo on ja kuinka pieni se oli silloin)
• kännykkäkoru (oli tippunut lattialle, pieni pehmeä lammas maistui varmasti hyvälle)
• korvakoru (tuli kyllä toisesta päästä ulos, mutten ajatellut enää käyttää sitä)
• kahdet läpykkätossut (täynnä pieniä hampaanjälkiä, homma loppui kuin seinään kun sivelin tossuihin tabascoa)
  
• kenkä (ne ensimmäiset ja ainoat ripulikakat sisälle, osuivat kokonaan kengän päälle, kenkä on nyt puhdas)
• television kaapelijohdon tuhoamisyritys (loppui lyhyeen minun huomatessani touhut, johto ei vioittunut)
• kenkien kuljettaminen eteisestä keskelle lattiaa (ei niin vakavaa, loppui kun asensin kolinapurkin kenkiin kiinni)
• löytösukkien kuljettaminen omaan pesään ja niiden mukeltaminen ja kuolaaminen (ei niin vakavaa, tietääpähän ainakin mistä kadonnut sukan pari löytyy)
  

Touhuintoa olemme yrittäneet kanavoida rakentavasti. Ruskalla on paljon erilaisia luita ja leluja, joita se käyttää selvästi suurella asiantuntemuksella. Ruskalla on oma lokero kirjahyllyssä, jossa se säilyttää tavaroitaan. Poika könyää lokerolleen ja haeskelee selkeästi jotain tiettyä lelua, sen löydyttyä se vetäytyy kauemmaksi hyllystä leikkimään aarteellaan. Usein iltaisin kaikki lelut on revitty ulos lokerosta. Meillä on myös mahdollisimman vähän pikkutavaraa koiran ulottuvilla muutenkin, parhaat kengät on nostettu turvaan. Koira varmasti ajattelee, että kaikki mikä on lattialla, on hänen.

Parvekkeelle piilotetun ruoan lisäksi Ruska saa välillä pahvisen laatikon purtavakseen, jonka sisällä on jotain hyvää. Kerma- ja maitopurkit esimerkiksi ovat oikein hyviä tähän tarkoitukseen, mutta ainakin matopurkkeihin olen leikannut ilmareikiä ihan siltä varalta, ettei koira vahingossa jumitu ja tukehdu purkkiin. Valitettavasti näinkin olen kuullut käyneen. Myös sukkien sisään on kiva piilottaa kaikkea. Nurinpäin käännetty kippo ja sen alla oleva herkku on myös oiva tapa saada aika kulumaan. Kaupasta ostettu kongi on myös kiva lelu, sen sisään voi piilottaa ruokaa ja sitten vaikka pakastaa koko aarre ennen käyttöä. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Suurimman tarmon Ruska purkaa tavalliseen pahvilaatikkoon, joka välillä saa kovaakin kyytiä. Näin energia on saatu purettua ja suurimmilta ihmisten tavaroihin kohdistuvilta vahingoilta on vältytty. Toistaiseksi.

edit: Unohdin täysin mökillä Ruskan toimesta mukelletun ja pureskellun Perhokalastus-lehden kulman. Kallisarvoinen Sarvijaakon perhonsidontaohje kärsi hieman.