Suurin himon kohde

Ruska sai pikkupentuna pari kertaa maistaa tonnikalaa ja Utsjoesta pyydettyä tuoretta lohta. Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun se maistoi jotain muuta kuin omia nappuloitaan ja piimää. Meni se ruoka silloin alas todella vauhdilla ja koira näytti oikein tyytyväiseltä.

Eilen ostimme savustettua makrillia päivälliseksi. Se on yllättävän edullista ja todella herkullista. Emme osanneet varautua siihen, mitä tuleman piti. Koiraherramme nimittäin teki meille erittäin selväksi sen, että hän RAKASTAA kalaa ja tekee kaikkensa, että saisi sitä pienet maistiaiset. Se aivan räytyi edessämme, kun söimme päivällistämme. Yleensä se ei noteeraa meidän ruokailuamme mitenkään, se ei ikinä saa pöydästä mitään herkkupaloja ja on tottunut siihen. Kala kuitenkin tuoksui koiran moninkertaisella hajuaistilla haisteltaessa niin hyvälle, että räytyminen oli sen mielestä perusteltua.

Ruska tykkää siis kalasta.

Saihan se toki ruokailumme jälkeen pienet maistiaiset makrillia ja olihan poika onnellinen. Pienissä määrissä kala tekee varmasti hyvää koiralle, turkki kiiltää ja terveelliset rasvat tuovat mukavan lisän ruokavalioon. Täytyy varmaan jatkossakin huomioida tämä Ruskan persous kalaa kohtaan ja palkita se välillä hyvästä koirantyöstä herkullisella lisällä perusnappuloiden joukkoon. Tähän asti olemme suosineet vain raakaa lihaa ja koiranmakkaraa, jolla maustamme välillä nappulat.

Ja jos joku vielä väittää, että on maun suhteen ihan sama, mitä koiralle syöttää, tulkoot meille katsomaan miten asia todellisuudessa on!