Nuorukaisen merkkejä

Ruska-parka näyttää ihan vanhukselta. Ai miksikö? No kun sen huulet lepattavat löysinä tuulessa kuonon molemmin puolin, suussa ei tällä hetkellä ole montaakaan hammasta niitä paikallaan pitämässä. Ihan kuin tekarit olisivat unohtuneet kotiin. Jopa kulmahampaat ovat irronneet melkein kaikki, yksi taitaa olla enää jäljellä. Mahtaa olla suu kipeänä raasulla. Kaikkien koirakirjojen varoittelusta huolimatta ovat kenkämme ja muut tavarat säästyneet koiran jomottavien ikenien hieromiselta. Ruska purkaa tarmonsa luihin ja siankorviin.

Hampaat kyllä kasvavat uskomatonta vauhtia. Ja kylläpä niistä on tulossa isot! Silmä kun on tottunut koiranpennun pieniin maitohampaisiin, näyttävät uudet oikeat rautahampaat todella suurilta. Toisaalta uudet hampaat ovat paljon tylpemmät, luojan kiitos. Ruska ei ole mikään käsien pureksija, mutta joskus vahingossa on jotain joutunut sen suuhun ja se on kyllä ikävästi nipistänyt.

Hampaiden vaihtuminen ja jalan nosto kertovat Ruskan lähestyvän nuoruusikää. Nuuskutus käy pusikoissa, kun Ruska selvittää kuka tästä on viimeksi kulkenut ja miksi. Se myös vetää päättäväisenä hihnassa tiettyyn suuntaan tai vaihtoehtoisesti lyö jarrut pohjaan, jos kulkusuunta tai -vauhti ei sitä jostain syystä miellytä. Valikoiva kuulo on parantunut ja muuttunut entistä valikoivammaksi. En usko että uhmaikä on vielä korvilla (hah, osuva sanavalinta!) mutta selvästi kontaktin saaminen on vaikeampaa. Enää ei minun käskyt tai höpinät ole ehdottomia, vaan herra tottelee niitä silloin kun haluaa. Merkkailua en ole vielä havainnut, mutta ei siihenkään kauaa mene.

Meidän pikkuisesta on kasvamassa iso ja se on aika surullista mutta toisaalta huojentavaa.

Uutena villityksenä Ruskalla on leikkiminen ja siihen pakottaminen. Hyvin painostavasti ja syyllistävästi se istuu lelu suussa edessäni hiljaa, tökkää välillä kylmällä märällä kuonollaan jalkaani ja jatkaa sitten tuijotustaan. Se jaksaa leikkiä vaikka kuinka kauan. Kivoin leikki on karkuun juokseminen lelu suussa, mutta myös vetäminen ja noutaminen on kivaa. Mikä tahansa huomio kelpaa herralle, mutta se ei käy, jos leikin toinen osapuoli istuu vaikka sohvalla ja heiluttelee lelua hajamielisesti katse suunnattuna televisioruutuun. Sillon Ruska haukkuu turhautuneena.

Leikkivietin vahvistaminen ja säilyttäminen on hyvä juttu, sillä se voi myöhemmin toimia hyvänä palkitsemiskeinona, jos herkkupalat eivät jostain syystä tehoa. Homma pysyy mielekkäänä ja vaihtelevana. Leikkiminen on myös minusta ihan mukavaa, se on sellaista yhteistä aikaa koiran kanssa ja sen touhuja on kiva seurata. Uskon leikin vahvistavan myös niin sanottua yhteistä säveltä. Ihan kuin meillä olisi samanlainen huumorintaju. Leikkisä koira on myös nuorekas.