Tänään se tapahtui. Ihmisten tavara, tarkemmin sanottuna kirja, tuhoutui. Aamulla herättyäni, matkalla kylpyhuoneeseen löysin kirjaparan jäänteet. Se oli purtu ja revitty ja levitelty ympäri eteisen lattiaa. Selvästi turhautuneena ja raivolla. Ruska tuli viereeni istumaan, katsoi silmiinin ja haukahti. Heilutti se häntäänsäkin. Mokoma.
Kirja oli illalla jäänyt lattialle sängyn viereen. Se oli sieltä tarkoituksella haettu, viety eteiseen jotten näkisi ja tuhottu. Mattokin oli möyhitty ihan kasaan.
Kirja oli pokkari, ei sinänsä arvokas. Se oli maassa, siellä missä muutkin koiran tavarat ovat. Kuinka se voisi erottaa hänelle kuuluvat tavarat meidän tavaroista? Ei mitenkään. Jotain suunnitelmallisuutta kuitenkin olen havaitsevani tässä operaatiossa.
sunnuntaina, syyskuuta 6
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti