Koiraikävä

Elämä ilman koiraa on ihan turhaa. Nyt sen huomaa, kun täällä reissussa on mennyt jo viikko. Olen siis Slovakiassa kaksi viikkoa. Ikävä alkaa vaivata. Ruska on hyvässä hoidossa kotona. Päässyt kuulemma usein koirapuistoon ja lenkille. Minä tässä olen se, jolla on vaikeaa. Vaikka ei minulla oikeasti niin vaikeaa olekaan. Ikävä kuitenkin on kova. Kotiin on ihana palata, kun tietää, että joku siellä odottaa ja vastaanotto on varmasti iloinen. Vaikka tuskin Ruska tällä hetkellä edes muistaa olemassaoloani. Haistelee ehkä likaisia kenkiäni ja pohtii, miksi tuo haju on niin tuttu. Niin hyvin sillä siellä menee.