Löpinää ja lätinää

Uskaltaako kukaan tunnustaa puhuvansa koiralle kuin ihmiselle? Havahduin äsken tällaiseen löpinään:

"Minea lähtee nyt kauppaan ja sitten vasta mennään lenkille kun kaupat menee ihan kohta kiinni mutta toisaalta voitashan me jo nyt käydä lenkillä niin sitten olisi kiva kun kaupan jälkeen ei tarvitsis enää mennä ulos, voitas leipoa joulutorttuja Kristianille kun sillä oli eilen nimipäivä ja Minea unohti sen kokonaan mutta ehitäänköhän me kun jos me käydään koirapuistossa niin siellä menee sitä aikaa sitten..."

Ruska katsoo minua silmiin ja inisee vähän. Sillä on pissahätä. Kiire ja lenkki unohtuu, kun päätän kirjoittaa tapahtumat blogiin ennen kuin unohdan. Ruskan mielestä olen ihan tavallinen ja järjissäni. "Tuollainen se on aina ollut eikä minulla ole tietoa paremmasta". Omaa mieltäni kalvaa pieni pelko koirahöperyydestä. Tiedättehän ne vanhat rouvat kissoineen...