Yks, kaks, kolme, VETO!

Lyhyttä pinnaani on koetellut viime aikoina raivostuttavan vallaton vetokoira nimeltä Ruska. Herra on päättänyt vaihtaa alaa paimentamisesta huskyjen hommiin. Lenkkeily on hankalaa ja suorastaan v-mäistä, kun koira riuhtoo ympäriinsä minkä pienistä töppöjaloistaan pääsee. Asiaa evät auta liukkaat talvikelit ja koiramme lihaksikas olemus.

Tulin kuitenkin kertomaan iloisia uutisia. Löysin corgipalstalta oivan neuvon vetämisen taltuttamiseen!

Perinteinen neuvohan on, että ihminen aina pysähtyy, kun koira vetää. Mahdollisesti koiran pitää vielä tajuta tulla istumaan ihmisen viereen ja sitten vasta matka jatkuu. Hihnaa kannatteleva käsi tuetaan kroppaan kiinni, jotta ihminen olisi aina samalla etäisyydellä koirasta. Toki kokeilimme tätä tapaa. Fiddu. Ihan kamalaa hommaa. Koiran hermot menee ja minun hermoni räjähtävät. Kahdessa viikossa pitäisi koiran oppia vetämättömäksi. Minä en jaksa edes kahta minuuttia.

Corgipalstalla kuitenkin joku neuvoi, että pysähtymisen sijasta kannattaa kokeilla vauhdin hidastamista. Halleluja! Kävin juuri melkein tunnin lenkin Ruskan kanssa enkä hermostunut yhtään. Koirakin tajusi että vetäminen hidastaa ja se selkeästi kulki nätimmin, vilkaisi jopa olkansa yli minua kuin pyytääkseen anteeksi vetämistään. Ihanaa! Pahimmat rimpuilut loppuivat kertaheitolla ja nyt voimme jatkaa näin vaikka hamaan loppuun saakka, eiköhän tämä fiksuksikin kehuttu koira lopulta tajua olla kokonaan vetämättä.

Toinen iloinen asia on se, että koirien ohittaminen sujuu nykyään kuin oppikirjoissa. Ruska tulee vasemmalle puolelle ja tapittaa silmiini, kävelemme koiran ohi ja annan tasaisin väliajoin makupaloja. Välillä Ruska vilkaisee koiraan ja minä sanon "katso" tai "ohi" ja herra palaa nopeasti ruotuun.

Ei me vielä mitään täydellisiä olla, mutta matkalla jonnekin semmoiseen, jota arkitottelevaisuudeksikin kutsutaan. Tietenkin lausahdus "Kyllä se yleensä tottelee" on meillekin tuttu. Ei kai kukaan täydellistä koiraa haluakaan. Pientä särmää ja omaa näkemystä täytyy koirastakin löytyä!

Täiden osalta ollaan kai voiton puolella. Kutina on vähentynyt. Löysin eilen toisen täin Ruskasta, kuolleena. Kävimme eilen koirapuistossa illalla juoksemassa semmoiseen aikaan, ettei siellä ollut muita koiria. Pitäähän herran päästä päästelemään vähän höyryjä vapaana.