Aamun ruska ja illan paska

Olen hämmentynyt. Ruskan blogiin on päätynyt joku, joka on googlannut lauseen Aamun ruska ja illan paska. Kuka edes googlaa mitään tuollaista?! Kokeilkaa vaan, hakutuloksissa ensimmäisenä komeilee tämä blogi. Siinäpä tosin tämän blogin sisältö pähkinänkuoressa.

Pohdiskeltuani asiaa muutaman päivän, päädyin siihen, että kirjoitan Ruskan elämästä pääasiassa itselleni. Haluan muistaa vielä kymmenenkin vuoden kuluttua, millaista koiramme elämä oli nuorena ja mitä kaikkea olemme käyneet yhdessä läpi. Tietenkin kaikki Ruskan elämästä kiinnostuneet on mukava pitää ajantasalla, siksi kirjoitan julkisesti enkä vain pöytälaatikkoon. Ja vielä, jos joku haluaa tietää, millaista on elää corgin tai koiranpennun kanssa, voi blogini tarjota jotain sellaista tietoa, mitä ei koirakirjoista löydy. Ripulista ei muisteta mainita, että se yleensä tulee matolle tai kengälle ja täiden häädöstä ei kerrota, kuinka paljon se maksaa (32€). Ja ne iloiset ja ihanat asiat, mitä koiran omistaminen tuo mukanaan - niitähän tämä blogi pääasiassa kuitenkin käsittelee!

Pohdinnat sikseen. Ruska voi jo paremmin. Ribsaa kesti vielä pari päivää, mutta nyt tilanne on korjaantunut. Koira menetti vähän lihaa luidensa ympäriltä ja painaa nyt 13,4 kg. Luut eivät aivan törrötä, mutta hyvin hoikkaa poikaa kuitenkin ollaan. Mielelläni vähän enemmän soisin koiralle painoa, mutta täytynee painonlisäys toteuttaa pikkuhiljaa ja hallitusti. Corgien rakenteesta johtuen pieni alipaino on parempi vaihtoehto, kuin vähäinenkin ylipaino. Uros-cardiganit voivat painaa jopa kaksikymmentä kiloa, mikä kuulostaa minusta aika paljolta. Toivoisin Ruskan painon asettuvan hieman alemmaksi. Kaksikymmenkiloinen koira on aika jysky, varsinkin kun kilot makaavat lyhyiden ja paksujen tassujen päällä. Jokainen koira kuitenkin on yksilö ja toiselle koiralle parikymmentäkin kiloa voi olla juuri oikea määrä painoa ilman grammaakaan ylipainoa. Lihakset painavat enemmän kuin läski ja kovakuntoinen koira painaa pakostakin enemmän, kuin vähemmälle liikunnalle tottunut yksilö.

Olin itse juuri viiden päivän kuvausreissulla ja Ruska oli isäntänsä kanssa kahdestaan kotona. Eivät olleet kuulemma luut paljoa maistuneet. Jotain puuttui. Palattuani eilen kotiin oli koira pyörtyä onnesta ja vietinkin illan lattialla kontaten ja leikkien. Kotiin oli taas niin ihana palata.