Pisamia keräämässä järven jäällä

Oulussa ilma on ollut tämän viikonlopun mitä mahtavin. Aurinko on paistanut siniseltä taivaalta ja houkutellut paatuneimmankin aamutorkun ulos lenkkeilemään hyvän sään aikana.

Tänään kävimme Ruskan kanssa järven jäällä juoksemassa. Kun ihmiset kävelivät rauhallisesti, veti Ruska ihan täysiä nelijalkarallia ees taas ympärillämme. Poika osasi hienosti odottaa meitä eikä lähtenyt omille poluilleen vaeltelemaan, ainakaan kovinkaan kauas.

Opetin tänään Ruskalle myös pillin. Pilli on sama kuin tänne, mutta paljon ehdottomampi ja kuuluvampi. Ihmisen komennukseen sisältyy aina pieni ehkä, mutta pillille ei sanota vastaan. Ennen ulos lähtöä ehdollistin Ruskan pikaisesti pilliin. Ensin puhallus ja sitten koiralle suu täyteen herkkua, paljon toistoja. Sitten sama niin, että koira joutui tulemaan vähän kauempaa luokseni. Valtavasti kehuja ja herkkua ja koira tanssi pian pillini mukaan ja olimme valmiita ulkoilmaan. Ruska juoksikin hurjaa vauhtia aina luokseni, kun puhalsin järven jäällä pilliin. Oloni oli turvallinen ja Ruska sai vähän uutta aivo- ja jalkajumppaa.

Olemme muutenkin harrastaneet paljon liikuntaa viime viikkoina. Ruska on saanut myös lihaa luidensa ympärille. Painoa herralla on vajaat 14 kiloa. Poika alkaa näyttää jo ihan aikuiselta.

Yksi asia saisi kyllä mennä koiraherran kaaliin viimein. Olen lopen kyllästynyt Ruskan vetämiseen lenkillä. Vannoin Ruskan tullessa meille, että vaikka mikä olisi, opettaisin sen kävelemään nätisti hihnassa ja ohittamaan muut koirat rauhallisesti. Jälkimmäinen on onnistunut jotensakin, mutta se vetäminen...

Olemme nyt kokeilleet taas uutta jippoa vetämisen estämiseksi. Ruska on joutunut lenkillä kulkemaan meidän takana. Välillä se on sujunutkin ihan hyvin, mutta heti kun herra on päässyt kiilaamaan ohi (ja sitähän se koko ajan yrittää), on se syöksynyt kahta kauheammin eteenpäin. Ihan järjetöntä hommaa. Pojalla on niin kovat menohalut, ettei siihen tällä hetkellä tepsi mikään. Pysähtelyä ja vauhdin hidastamista ollaan harrastettu myös koko ajan. Aina kun vauhti hidastuu, Ruska istahtaa hermostuneena rapsuttamaan itseään ja pinkaisee sitten ihan täysiä eteenpäin. Onneksi Ruska vetää vain päivälenkillä. Aamu- ja iltalenkit menevät rauhallisemmin. Aion seuraavaksi kokeilla vedonestovaljaita ja toivon että ne auttavat, sillä mitään pääpantaa en haluaisi ruveta käyttämään.

Mutta onpahan se kuitenkin niin ihanan tarmokas poika!