Auuuu!

Heräsin aamulla kovaan ulvontaan. Se olikin ihan uutta. Ruska kaiketi luuli olevansa yksin kotona ja ulvoi tylsyyttään. Kun liikahdin sängyssä, ulvonta loppui kuin seinään ja sängyn viereen ilmestyi kaksi suurta terhakkaa korvaa. Toivottavasti ulvonta ei tule herralla tavaksi.

Koska en tiedä, millaista ääntä koiramme yksin ollessaan pitää, päätin toimia salapoliisina. Asensin tietokoneelleni sellaisen äänentallennusohjelman, joka nauhoittaa ääntä, jos sellaista kuuluu. Käytännössä siis tiedostoon tallentuu vain haukkua tai ulvontaa, ei tuntikausien hiljaisuutta. Ajattelin varmistaa, että onhan Ruska varmasti pääasiassa hiljaa yksin ollessaan.

Huvittavaa oli huomata tässä eräänä päivänä se, että vaikka Ruska haukkuu ja puhisee äänille jotka kuuluvat ulkoa, ei herra reagoinut mitenkään posteljooniin, joka tiputti lehdet suoraan eteisessä nukkuvan koiran päälle. Koira parka katsoi minua vain kysyvästi.

Tiistaina Ruska sai vedonestovaljaat. Ne toimivat hienosti, joskin hienoista vetoa on vielä välillä havaittavissa. Paremmin lenkkeily nyt kuitenkin sujuu, kuin aikaisemmin. Lenkkeily on taas nautillollista myös ihmisillekin.