Yks kakkaa, kaks kakkaa

Onko kukaan laskenut, kuinka monta muovipusseihin käärittyä koirankakkaa yksi koira elämässään tuottaa? Minäpä olen.

Kolmen kakkapussin päivävauhdilla koira jättää jälkeensä 1095 pussia vuodessa ja kymmenvuotiaaksi ehdittyään koiran kakkapussisaldo on jo 10950 kappaletta maatumatonta ja turhaa jätettä. Siis kymmenentuhattayhdeksänsataaviisikymmentä kakkapussia! Laskuissa ei ole otettu huomioon ribsapäiviä, karkauspäiviä, pentuajan viiden pussin päivävauhtia eikä mahdollisia vanhuusajan kakkapussien määrään vaikuttavia ongelmia.

Minulla ei alkuaikojen kakomisten jälkeen ole ollut ongelmia kakkojen noukkimisen suhteen. Roskiskin löytyy useimmiten kilometrin säteeltä noukkimispaikasta ja kakka kerätään luonnollisesti pois nurmikoilta, asvaltilta ja ihmisten menoreiteiltä. Usein kakan vieressä on tupakantumppeja, purkkaa, karkkipapereita ja rikottuja kaljapulloja, mutta koska kahdessa päivässä maatuvan kakan jättäminen kyseisten objektien viereen on rikollista toimintaa, noudatan useimmiten lakia ja kerään maatuvan jätteen maatumattomaan muovipussiin ja kiikutan sen roskikseen, jonka kautta se löytää tiensä kaatopaikan jätekasan huipulle. Fiksua!

Lain mukaan kakat on kerättävä hoidetuilta alueilta pois. Mielestäni ojanpohjat ja ryteiköt eivät kuulu hoidettujen alueiden määritelmään, joten jätän iloisin mielin kakat keräämättä sellaisilta alueilta. Tämä omatoiminen laintulkintani ei ehkä kuitenkaan ole ihan oikein, sillä kyllähän ne ylikasvaneet ojatkin kerran vuodessa jollain koneella hoidetaan. Jostain myös luin, että kakat olisi hyvä kerätä pois myös sellaisista paikoista, joihin päivänvalo ei välttämättä aina paista, koska joidenkin ihmisten koirat (ja lapset?) saattavat löytää ja käyttää ne muuten ilmeisen yksipuolisen ja puutteellisen ruokavalionsa lisänä. Mitä tähänkin nyt sitten sanoisi?

Odotan sitä päivää, että jään kiinni teoistani. Tämä julkinen tunnustuskin voi aiheuttaa rikostutkimuksen. (Niin tapahtuessa vetoan blogini oletettuun osittaiseen fiktiivisyyteen ja asioiden liioitteluun.) Niin kauan kuin teoistani ei ole rikospoliisilla vedenpitäviä tai vedenpitämättömiä todisteita (riippuen siitä löytyykö todiste muovipussissa vai ilman pussia), jatkan rikollista toimintaani ja olen joka kerta ylpeä kantaessani maapallon roskakekoon yhden pussin vähemmän ilmastonmuutoksen aineksia.

Kalliisiin biojätepusseihin (ja niiden dumppaamisen tavalliseen roskikseen) sekä ah-niin-kauniiden ojanpohjien ulkonäön turmelemiseen liittyvät argumentit saatte jättää lehtien mielipidepalstoille. Sellaiset puheet minua eivät yksinkertaisesti kiinnosta!