Kyse on harmittomasta ja koiralle täysin turvallisesta keksinnöstä, jonka ainoana tehtävänä meidän tapauksessa on hillitä koiran vetohaluja. Tulevaisuudessa valjaat jäänevät tarpeettomiksi, kun hienosti hihnassa kävelemään oppinut koiramme tassuttelee edellämme vailla vetohaluja.
Valjaat kiertävät koiran kuonon ympäri ja hihnan ollessa löysänä voi koira haukkua, syödä ja nuolla kasvoja ja korvia siinä missä ilmankin valjaita (testattu on!). Sen sijaan, jos koira vetää, kiristyy hihna kuonon ympärillä ja koiran pää kääntyy alaspäin. Vetäminen päävaljaiden kanssa on vaikeaa ja tuntuu ikävältä, joten koira ei vedä. Se, kuinka tiukalla valjaat ovat kuonon ympärillä, riippuu siis koirasta itsestään. Emäntä saa viimein kävellä rauhassa ja koira säästyy vetämisen tuomalta rasitukselta.
Valjaat maksoivat vajaat kaksitoista euroa ja saimme sovittaa eläinkaupassa niitä Ruskan päälle ennen ostopäätöstä. Ruska ei tainnut edes huomata valjaita päällään, sen verran iloinen ja huoleton herra tapansa mukaan taas oli. Myöhemmin lenkillä Ruska vähän ihmetteli valjaita ja rapsutti niskaansa, mutta menohalut voittivat kuitenkin pian nuoren koiraherramme ajatukset ja valjaat unohtuivat. Samana päivänä näin ulkona toisen koiran samojen valjaiden kanssa ja meno oli hieman vallattomampaa, kuin meillä. Nuori innokas koira pomppi ja veti hihnassa eikä selvästikään ollut tyytyväinen ratkaisuun. Ruska on harvinaisen sopeutuvainen yksilö, oli kyse sitten mistä tahansa.
Päävaljaat eivät ole meillä koko aikaa käytössä, ehkä noin kerran päivässä vain. Tämä johtuu siitä, että loppujen lopuksi Ruska osaa kävellä aika nätisti hihnassa. Vetäminen tapahtuu yleensä vain pitemmillä päivälenkeillä, kun koiruus innostuu ja kokee että nyt on kiire eteenpäin.
Ainoa huono puoli valjaissa on se, että ihmiset luulevat niitä jonkinlaiseksi vihaisen koiran kuonokopaksi. Ja toinen huono puoli on se, että Ruska pistää lenkillä korvansa luimuun, painaa päänsää alaspäin ja vetää. Kaikesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti