Ribsanhoidon ABC

Muutama yö sitten Ruska tuli herättämään minua kello 4:48. Käänsin kylkeäni ja pyysin koiraa menemään takaisin nukkumaan. Ruska siirtyi isännän puolelle ja inisi jälleen. Tällä kertaa pyyntö siirtyä pois oli jo hieman jämäkämpi. Minä kuitenkin katsoin kelloa ja tajusin että aamu ei olekaan ihan vielä. Koiralla on oikeasti jotain asiaa.

Menin Ruskan kanssa ulos ja homman nimi selvisi pian minullekin, Ruskalla oli kova ribsa. Yö meni suhteellisen rauhallisesti, mutta ribsa jatkui aamullakin. Seuraavan päivä menikin sitten ribsaillessa ja paastotessa. Aloin jo huolestua, postiluukusta tipahti tottakai juuri kuin tilauksesta Koiramme-lehti, jossa oli pitkä tarina giardiasta ja kuinka se voi olla koirille kohtalokas. Kaikenlaiset rotanmyrkyt ja virukset pyörivät myös mielessäni. Ruska käveli lenkeillä hitaasti, ei vetänyt ollenkaan.

Toinen päivä ei näyttänyt yhtään sen paremmalta. Ruska alkoi olla väsynyt ja hiljainen, pelästyin todella, kun kotiin tullessani se ei ollutkaan minua ovella vastassa, vaan kuikuili kipeänoloisena omalta paikaltaan. Pyysin sen luokseni eikä se meinannut päästä ylös. Painelin Ruskan kivikovaa mahaa, koira vinkui hieman.

Lenkillä Ruska kuitenkin sai jostain virtaa. Istuskelimme pihalla auringonpaisteessa ja Ruska alkoi haukkua ohikulkijoille, se syöksähti rullaluistelijoiden nilkkoja kohti ja rupesi jopa kotiin mennessä vetää hihnassa. Kovin kipeä koira ei niin käyttäydy! Mietin että vetävä koira on parempi kuin kipeä koira ja iloitsin ensimmäistä kertaa Ruskan vetohaluista.

Ruskan toipuminen alkoi siis toisen päivän iltana. Iltakakka oli jo hieman parempi ja kolmannen päivän aamuna tilanne oli kääntynyt jo päälaelleen: sinappimainen tai jopa kahvimainen ribsa oli vaihtunut johonkin pieneen, vihreään ja kovaan. 

Kokemus oli rankka. Vuodessa olen kasvanut kiinni niin lujasti tuohon haisevaan, karvaiseen otukseen, että sen hyvinvointi ja onnellisuus ovat ykkösasioita elämässäni. Cardit ovat rautamahaista rotua, meille on ilmeisesti siunaantunut vähän herkempi yksilö. Pitää nyt seurailla Ruskan vointia ja varmistaa, että kyseessä ei ole mikään oikea loinen tai sairaus, vaan vain kausiribsa.

Ribsanhoidon ABC

1. Pidä koira paastolla ensimmäisen ribsapäivän. 
2. Anna koiralle paljon nestettä. Me keitämme luita ja sekoitamme sen maukkaaseen liemeen vettä, sitä koira juo oma-aloitteisesti eikä tarvita mitään pakkojuottoja pipetillä. Liemen sekaan voi laittaa himpusti suolaa ja sokeria.
3. Anna koiralle ribsalääkettä, hyväksi havaittu on muun muassa Canikur, jota saa apteekista sekä Aptuksen Tehobakt. Molemmat toimivat vähän eri tavalla, joten annamme aina molempia. Olemme kokeilleet myös Aptuksen Attapectiniä, mutta se on Ruskan mielestä pahaa ja pillerit on pitänyt työntää kurkkuun väkisin.
4. Toisena ribsapäivänä anna koiralle varovaisesti keitettyä riisiä ja sen seurana raejuustoa. Muista antaa koiralle myös nestettä.
5. Seuraa koiran vointia. Nouseeko se omalta paikalta tervehtimään? Heilahtaako häntä? Juokseeko se ulkona vallattomasti ja iloisesti? Jos koira käyttäytyy kolmantenakin päivänä todella kipeänoloisesti, veisin sen eläinlääkärille. Jos koira sen sijaan jaksaa leikkiä tai hölmöillä, katsoisin vielä päivän tilannetta.
6. Jos ribsassa on verta, äkkiä eläinlääkärille!
7. Jos ribsa helpottaa, jatka riisillä vielä yksi päivä, mutta anna myös koiran normaalia ruokaa riisin kaverina. Jatka Tehobaktin antamista muutama päivä, se korjaa vatsan bakteerikantaa.