Luulin että koiramme mörköikä meni jo. Epäilyttäville kiville, kasoille ja pimeästä puskasta ilmestyville hiippareille haukkuminen oli pentuajan hommia.
Tänään kuitenkin keskellä kirkasta päivää jotain kummaa ilmestyi koiraherramme näköpiiriin. Musta muovipussi oli jätetty keskelle tietä! Ruska murisi, haukahti hieman, tassutteli hitaasti ja varovaisesti lähemmäs pussia häntä ja niskavillat pystyssä. Murina jatkui. Miksei se liiku? Kuinka se kehtaa olla noin epäilyttävän näköinen? Murrr!
Kerroin virkaintoiselle vahtikoirallemme kyseessä olevan vain muovipussi. Ruska lähestyi pussia muristen, kuono pitkällä. Todettuaan minun olleen oikeassa, nosti koiraherra teatraalisesti koipeaan pussin päällä ja hypähti sen jälkeen tien viereen kuleksimaan jätetyn kepin kimppuun. Se siitä.
perjantaina, toukokuuta 14
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti