Valjaiden elinkaari

Ruska-blogin kahdeksaskymmenes postaus käsittelee valjaita jaa niiden sietämätöntä valinnanvaikeutta.

Ostimme Ruskalle puolisen vuotta sitten lompakon keventävät suomalaiset Topcanis-merkkiset Y-valjaat.  Ne sopivat koirallemme täydellisesti ja uskoimme niiden kestävän vuosikausia. Olimme kuitenkin väärässä. Viikonloppuna valjaan  muovinen klipsiosa osui seinään valjaita riisuttaessa ja kirjaimellisesti räjähti viiteen osaan. Taisi klipsi olla jäätynyt Oulun huimissa muutaman asteen pakkasissa. Nyt yli neljänkymmenen euron valjaat ovat käyttökelvottomat. Koiranpito on kallista puuhaa.

Onneksi valjaat hajosivat vasta kotiovella eivätkä lenkillä.

Odotan nyt vastausta Topacanisilta valitukseeni. Kyllähän tässäkin tilanteessa valmistajalla jonkinlainen tuotevastuu on olemassa.

Valjaiden valinta muutenkin tuntuu olevan enemmän tai vähemmän avaruusfysiikkaa corgien kanssa. Koiramme on niin väärän mallinen, että herrallehan ei mitkä tahansa Cittarin valjaat kelpaa. Eläinkaupoissa pudistellaan päitä ja myydään eioota. Corgi-ihmiset turvautuvat usein mittatilausvaljaisiin. Hyvien valjaiden löytyessä ollaan valmiita maksamaan maltaita.

Nyt meillä lenkkeillään jonkin aikaa pelkällä kaulapannalla. Taitaa joku lenkeistä suuntautua suutarille.