Kävimme viikonloppuna etsimässä metsän rauhaa ja voimia Pilpasuon luontopolulta. Polku mutkitteli pitkospuineen upeassa suo- ja metsämaisemassa. Ruska sai juosta polulla vapaana, vaikkakin tarkkana piti olla vastaantulevien koirien kanssa. Pituutta retkellämme oli seitsemän kilometriä.
Ikimuistoisen retkestä tekivät aivan pienenpienet taivaalla leijailevat lumihiutaleet, jotka uumoilivat talven tuloa. Oli viimeinen syksyn päivä. Pakkanen oli maalannut lätäköiden pintaan kuvia. Hento kuura oli kuorruttanut suopursut ja karpalonmarjat. Kävelimme syksyisessä maastossa loputtomiin, kunnes viimein päädyimme laavupaikalle, jossa joimme hyvin ansaitut kahvit ja paistoimme makkarat. Ruska sai siansaparon ja vähän ruokaa.
Paluumatkalla pimeys yllätti meidät ja kävelimme loppumatkan lähes sokkona. Taskulamput olivat jääneet kotiin. Lumisadekin yltyi hieman. Polku oli kuitenkin hyvin tallattu ja Ruska toimi erinomaisena oppaana. Herra ei näyttänyt minkäänlaisia väsymisen merkkejä, vaikka juoksikin yhteen menoon edestakaisin melkein neljä tuntia.
Tällaiset retket voisivat hyvin jäädä toteuttamatta ilman koirakaveria.
tiistaina, marraskuuta 9
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti