Matkustimme Ruskan kanssa peräkkäisinä viikonloppuina Pohjoiseen etälaumaa ja erästä siperialaista kaveria moikkaamaan. Matkat toimitettiin junalla. Ei voi sanoa muuta kuin että huh huh miten mahtavan rauhallinen ja hyväkäytöksinen koira meillä on!
Ruska pääasiassa nukuskeli junamatkat. Välillä se hankkiutui keskelle käytävää nukkumaan ja ohikulkijoiden takia minun oli aina välillä vedettävä se omalle paikallemme kaulapannasta. Jos vaunussa oli toinen koira, moikkasi Ruska tietenkin sitä muutamalla haukulla tai ininällä, mutta siihen se aina jäi. Kun aika kävi pitkäksi, se haisteli maata, nuoli penkkejä, lepuutti päätään penkin alla säilytettävällä tarjottimella ja ryömi penkkien alla.
Eräällä reissulla se haki huomiota kanssamatkustajiltamme. Se tuijotti heitä tiiviisti eväshetken ajan ja laski sitten päänsä erään armeijapojan maiharin päälle. Siinä se nukuskeli koko matkan. En viitsinyt häiritä. Toisella reissulla pikkutyttö kävi monta kertaa ihastelemassa Ruskan suuria korvia. Saihan sitä silittääkin.
Viimeisin matkamme meni jo ihan överiksi. Juna oli ääriään myöten täynnä lomaltapaluukansaa, mutta saimme kuitenkin karjavaunusta paikat. Muutama epätoivoinen vaihtarikin oli eksynyt kanssamme samaan vaunuun ja he iskivät silmänsä Ruskaan. Koko matkan Ruska sai kansainvälistä huomiota: sitä rapsutettiin, siitä kyseltiin, sille puhuttiin, siitä otettiin valokuvia ja se pääsi jopa nukkumaan erään vaihtarin istuinpaikalle. Tyttö seisoi kiltisti puolisen tuntia ja Ruska häilyi unen ja valveen rajamailla vilkuillen välillä minuun merkitsevästi: "Tämä on arvolleni sopivaa matkustamista!".
Ruska pääasiassa nukuskeli junamatkat. Välillä se hankkiutui keskelle käytävää nukkumaan ja ohikulkijoiden takia minun oli aina välillä vedettävä se omalle paikallemme kaulapannasta. Jos vaunussa oli toinen koira, moikkasi Ruska tietenkin sitä muutamalla haukulla tai ininällä, mutta siihen se aina jäi. Kun aika kävi pitkäksi, se haisteli maata, nuoli penkkejä, lepuutti päätään penkin alla säilytettävällä tarjottimella ja ryömi penkkien alla.
Eräällä reissulla se haki huomiota kanssamatkustajiltamme. Se tuijotti heitä tiiviisti eväshetken ajan ja laski sitten päänsä erään armeijapojan maiharin päälle. Siinä se nukuskeli koko matkan. En viitsinyt häiritä. Toisella reissulla pikkutyttö kävi monta kertaa ihastelemassa Ruskan suuria korvia. Saihan sitä silittääkin.
Viimeisin matkamme meni jo ihan överiksi. Juna oli ääriään myöten täynnä lomaltapaluukansaa, mutta saimme kuitenkin karjavaunusta paikat. Muutama epätoivoinen vaihtarikin oli eksynyt kanssamme samaan vaunuun ja he iskivät silmänsä Ruskaan. Koko matkan Ruska sai kansainvälistä huomiota: sitä rapsutettiin, siitä kyseltiin, sille puhuttiin, siitä otettiin valokuvia ja se pääsi jopa nukkumaan erään vaihtarin istuinpaikalle. Tyttö seisoi kiltisti puolisen tuntia ja Ruska häilyi unen ja valveen rajamailla vilkuillen välillä minuun merkitsevästi: "Tämä on arvolleni sopivaa matkustamista!".
1 kommentti:
Kyllä saa olla aina ylpeä meidän pojasta. Se on niin sivistynytkin kuten ohikulkenut vanhempi rouva ilmaisi asian. Tällä hetkellä Ruska tosin hepuloi täällä kun lenkin jälkeen joutui kevään ensimmäiselle helmapesulle.
Lähetä kommentti