Emme ole käyneet Ruskan kanssa koskaan koiranäyttelyssä. Ruska on niin komea koira, ettei sitä missään näyttelyissä tarvitse todistaa. Vai onko asia sittenkään ihan niin?
Unelmissani astelemme ensimmäiseen koiranäyttelyymme tyynen rauhallisina, nokka vienosti pystyssä. Ruska tuhahtelee muille koirille ja kuopii maata sen merkiksi, että game is on. Se kävelee sulokkaasti ja keveästi tuomarin editse yhtään vetämättä ja seisoo upeasti näyttelypöydällä sekä antaa tuomarin kopeloida kaikki paikat siitä yhtään hermostumatta. Se tuijottaa asentojonossa nakkia täydellisen keskittyneenä ja saamme heti ensimmäisellä yrittämällä kaikki mahdolliset sertit ja näyttelyn komein koira -tittelit. Tuomari kysyy, miksi emme aikaisemmin tuoneet tällaista kultakimpaletta näyttelyihin. Vastaamme, että puskien haistelu ja metsälenkit ovat vieneet kaiken aikamme ja vasta nyt löysimme kalenteristamme vapaan kohdan näyttelylle. Halusimme myös antaa muille koirille mahdollisuuden menestyä ennen kuin itse aloitimme kilpauran. Meistä otetaan kuva koiralehteen: "Sensaatio on syntynyt!"
Todellisuus lienee raadollisempi. Ruska ei ole tottunut näyttelyihin ja se varmaan stressaa tilannetta tosi paljon. Ympärillä on paljon koiria ja hajuja. Se vetää remmissä, haukkuu muille koirille ja sinkoilee ympäriinsä. Sen juuri pesty pörröinen turkki likaantuu mudasta ja se yrittää näykkäistä tuomaria, joka kehtaa tarkistaa, että kaikki on kunnossa haarovälissä. Osallistumisemme hylätään ja saamme porttikiellon näyttelyihin.
Nyt olisi pari kuukautta aikaa valmistautua Oulun seudulla pidettäviin koiranäyttelyihin. Se on nyt tai ei koskaan. Mielenkiintoista olisi saada jonkinlainen arvio Ruskan ulkomuodosta sekä samalla tavata muitakin corgeja taas pitkästä aikaa. Saisimme myös nähdä, onko tuomari kenties puusilmäinen idiootti vai harvinaisen fiksu ja todellista komeutta arvostava koira-asiantuntija. Meni syteen tai saveen, olisimme jälleen yhtä kokemusta rikkaampia.
Unelmissani astelemme ensimmäiseen koiranäyttelyymme tyynen rauhallisina, nokka vienosti pystyssä. Ruska tuhahtelee muille koirille ja kuopii maata sen merkiksi, että game is on. Se kävelee sulokkaasti ja keveästi tuomarin editse yhtään vetämättä ja seisoo upeasti näyttelypöydällä sekä antaa tuomarin kopeloida kaikki paikat siitä yhtään hermostumatta. Se tuijottaa asentojonossa nakkia täydellisen keskittyneenä ja saamme heti ensimmäisellä yrittämällä kaikki mahdolliset sertit ja näyttelyn komein koira -tittelit. Tuomari kysyy, miksi emme aikaisemmin tuoneet tällaista kultakimpaletta näyttelyihin. Vastaamme, että puskien haistelu ja metsälenkit ovat vieneet kaiken aikamme ja vasta nyt löysimme kalenteristamme vapaan kohdan näyttelylle. Halusimme myös antaa muille koirille mahdollisuuden menestyä ennen kuin itse aloitimme kilpauran. Meistä otetaan kuva koiralehteen: "Sensaatio on syntynyt!"
Todellisuus lienee raadollisempi. Ruska ei ole tottunut näyttelyihin ja se varmaan stressaa tilannetta tosi paljon. Ympärillä on paljon koiria ja hajuja. Se vetää remmissä, haukkuu muille koirille ja sinkoilee ympäriinsä. Sen juuri pesty pörröinen turkki likaantuu mudasta ja se yrittää näykkäistä tuomaria, joka kehtaa tarkistaa, että kaikki on kunnossa haarovälissä. Osallistumisemme hylätään ja saamme porttikiellon näyttelyihin.
Nyt olisi pari kuukautta aikaa valmistautua Oulun seudulla pidettäviin koiranäyttelyihin. Se on nyt tai ei koskaan. Mielenkiintoista olisi saada jonkinlainen arvio Ruskan ulkomuodosta sekä samalla tavata muitakin corgeja taas pitkästä aikaa. Saisimme myös nähdä, onko tuomari kenties puusilmäinen idiootti vai harvinaisen fiksu ja todellista komeutta arvostava koira-asiantuntija. Meni syteen tai saveen, olisimme jälleen yhtä kokemusta rikkaampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti