Selailin pahaa-aavistamattomana Tori.fi -palstan myynti-ilmoituksia. Hakusessa on pieni pöytätiskikone. Luistinten ja leivänpaahtimien seassa oli myös koira myynnissä. Hinta oli 150 euroa ja kuvassa nökötti suurisilmäinen reippaan oloinen kultaisennoutajan ja labradorin sekoitus. Myyntiaikeille pitää aina antaa syy, se lisää asiakkaiden kiinnostusta tuotteeseen. Tämän koiraherran myynnin syy oli emännän ajanpuute.
Mielen valtasi suru. Koiran ilmeessä oli kiinnostusta, vilpittömyyttä ja anteeksipyyntöä.
Emäntä tässä ottaa kuvaa ja laittaa sinut kohta nettiin myyntiin, olet ollut niin tuhmana viime aikoina eikä meillä ole aikaa kouluttaa sinua. Rauhoittuisit varmasti tässä vuoden sisällä, kun vähän kasvaisit ja murrosikäsi menisi ohi, mutta meillä ei olekaan aikaa eikä kiinnostusta olla sinun kanssasi. Television katsominen, talon loputon remontointi ja lasten harrastukset menevät sinun edellesi ja tylsistyneenä keksit kaikkea pahaa. Vaikka oletkin varmasti yksi niistä helpoimmista ja uskollisimmista perhekoirista, olemme tehneet hätiköidyn päätöksen ottaessamme sinut emmekä ole tajunneet selvittää etukäteen, miten paljon aikaa ja energiaa koiran kasvatus ja elättäminen vaatii. Laitetaan tähän ilmoitukseen, että ostajalla pitää olla aikaa puuhailla enemmän sinun kanssasi. Näin päästään sinusta eroon ja ollaan sitten niin kuin sinua ei olisi ikinä ollutkaan.
Kun koiran ottaa, pitää tajuta, että se on perheenjäsen ja se vaatii aikaa ja huomiota todella paljon. Se ei tule ja elä siinä sivussa, vaan se on yksi uusi vastuu muiden joukossa. Koiraa ei voi kokeilla. Sen onnellisuus on täysin sen omistajasta kiinni. Koiralla ei ole palautusoikeutta. Sen kasvattaminen ja hoitaminen on rankkaa, aikaavievää ja joskus epämiellyttävää. Sen hoitaminen myös maksaa. Paljon.
Jos koirasta luopumisen syy ei ole maailman pahin allergia, voisi omistaja ensin katsoa peiliin ja pistää sitten itsensä myyntiin Tori.fi -sivuille. Muotoilin jo valmiiksi myynti-ilmoituksenkin tällaista tilannetta varten, mutta se oli niin ilkeää tekstiä, etten halua sellaista julkaista. Pointti tullee selväksi ilman sitäkin.
Näitä koirien myynti-ilmoituksia on netti pullollaan, mutta tämä kyseinen ilmoitus kuvineen nyt vain kolahti. Kaikki nämä mukavat koirajutut, mitä minäkin kirjoitan, saattavat innostaa jonkun tekemään koiranhankintäpäätöksen ilman harkinta-aikaa. Totuus iskee naamalle, kun uusi ihana pikkukoira repiikin raivokkaasti sohvan palasiksi, hankkii eroahdistushaukuillaan häädön ja vaatii ulos sateella.
Tässäpä kaikille koiraa harkitseville lista tämän hetken koiranomistajuutemme huonoista puolista:
Kotimme on karva-armeijan miehityksen luvattu maa. Karvanlähtöaika on yhtä helvettiä, jos ei tykkää imuroida joka päivä. Lisäksi kurakelit pakottavat pesemään koiran alustan neljäkin kertaa päivässä. Odottelen tässä loppulaskua Kennelliiton virallisista lonkkalausunnoista, jolloin kaiken kaikkiaan koko lonkkakuvausoperaation loppulasku nousee noin kahteensataan euroon. Lisäksi keräilen kakkapötkylöitä lenkillä pussiin ja joskus jopa avitan koirani takapuolesta pitkän hiuksen varassa roikkuvan pökäleen irtoamista kepillä. Talvisin koiramme haisee kuselle. Se kuopii öisin paikkaansa niin, että kaikki heräävät. Se haukkuu aina ovikellon soidessa, vaikka kello soisikin vain televisiossa. Se inisee ja vaatii huomiota, jos sillä on tylsää. Se tarvitsee aina hoitopaikan eikä extempore ulkomaanmatkat näin ollen ole mahdollisia. Sen kanssa pitää lenkkeillä. Paljon. Koira vetää hihnassa kuin viimeistä päivää, vaikka koulutuksen eteen on tehty aika paljon hommia.
Pentuajan haasteet ovat nämä yllämainitut kertaa kymmenen. Homma helpottuu ajan kanssa ja tasapaino löytyy koiran aikuistumisen ja ihmisille kehittyneiden rutiinien välimaastosta. Tähän menee aikaa ainakin kaksi vuotta.
Meille nämä asiat eivät ole huonoja puolia, vaan luonnollinen osa koiraelämää. Oikeastaan olemme päässeet kaiken kaikkiaan aika helpolla. Koiraa hankkiessa on siis todella mietittävä asiat sen pahimman mahdollisen kautta. Sitten saattaa ehkä yllättyä positiivisesti, kun koira onkin loppujen lopuksi aika kiva, lenkkeily tekee itsellekin hyvää ja koulutus alkaa tehota.
Koiranomistajuus on kaikessa kauheudessaan ihan hirveää. Silti se on minulle kaiken sen arvoista. Kaikki eivät tunne samoin ja se on ihan ok, kunhan koirasta luopumispäätöksen tekee ennen kuin se on liian myöhäistä. Siis silloin, kun koira on osa perhettä vasta ajatuksen tasolla.
Mielen valtasi suru. Koiran ilmeessä oli kiinnostusta, vilpittömyyttä ja anteeksipyyntöä.
Emäntä tässä ottaa kuvaa ja laittaa sinut kohta nettiin myyntiin, olet ollut niin tuhmana viime aikoina eikä meillä ole aikaa kouluttaa sinua. Rauhoittuisit varmasti tässä vuoden sisällä, kun vähän kasvaisit ja murrosikäsi menisi ohi, mutta meillä ei olekaan aikaa eikä kiinnostusta olla sinun kanssasi. Television katsominen, talon loputon remontointi ja lasten harrastukset menevät sinun edellesi ja tylsistyneenä keksit kaikkea pahaa. Vaikka oletkin varmasti yksi niistä helpoimmista ja uskollisimmista perhekoirista, olemme tehneet hätiköidyn päätöksen ottaessamme sinut emmekä ole tajunneet selvittää etukäteen, miten paljon aikaa ja energiaa koiran kasvatus ja elättäminen vaatii. Laitetaan tähän ilmoitukseen, että ostajalla pitää olla aikaa puuhailla enemmän sinun kanssasi. Näin päästään sinusta eroon ja ollaan sitten niin kuin sinua ei olisi ikinä ollutkaan.
Kun koiran ottaa, pitää tajuta, että se on perheenjäsen ja se vaatii aikaa ja huomiota todella paljon. Se ei tule ja elä siinä sivussa, vaan se on yksi uusi vastuu muiden joukossa. Koiraa ei voi kokeilla. Sen onnellisuus on täysin sen omistajasta kiinni. Koiralla ei ole palautusoikeutta. Sen kasvattaminen ja hoitaminen on rankkaa, aikaavievää ja joskus epämiellyttävää. Sen hoitaminen myös maksaa. Paljon.
Jos koirasta luopumisen syy ei ole maailman pahin allergia, voisi omistaja ensin katsoa peiliin ja pistää sitten itsensä myyntiin Tori.fi -sivuille. Muotoilin jo valmiiksi myynti-ilmoituksenkin tällaista tilannetta varten, mutta se oli niin ilkeää tekstiä, etten halua sellaista julkaista. Pointti tullee selväksi ilman sitäkin.
Näitä koirien myynti-ilmoituksia on netti pullollaan, mutta tämä kyseinen ilmoitus kuvineen nyt vain kolahti. Kaikki nämä mukavat koirajutut, mitä minäkin kirjoitan, saattavat innostaa jonkun tekemään koiranhankintäpäätöksen ilman harkinta-aikaa. Totuus iskee naamalle, kun uusi ihana pikkukoira repiikin raivokkaasti sohvan palasiksi, hankkii eroahdistushaukuillaan häädön ja vaatii ulos sateella.
Tässäpä kaikille koiraa harkitseville lista tämän hetken koiranomistajuutemme huonoista puolista:
Kotimme on karva-armeijan miehityksen luvattu maa. Karvanlähtöaika on yhtä helvettiä, jos ei tykkää imuroida joka päivä. Lisäksi kurakelit pakottavat pesemään koiran alustan neljäkin kertaa päivässä. Odottelen tässä loppulaskua Kennelliiton virallisista lonkkalausunnoista, jolloin kaiken kaikkiaan koko lonkkakuvausoperaation loppulasku nousee noin kahteensataan euroon. Lisäksi keräilen kakkapötkylöitä lenkillä pussiin ja joskus jopa avitan koirani takapuolesta pitkän hiuksen varassa roikkuvan pökäleen irtoamista kepillä. Talvisin koiramme haisee kuselle. Se kuopii öisin paikkaansa niin, että kaikki heräävät. Se haukkuu aina ovikellon soidessa, vaikka kello soisikin vain televisiossa. Se inisee ja vaatii huomiota, jos sillä on tylsää. Se tarvitsee aina hoitopaikan eikä extempore ulkomaanmatkat näin ollen ole mahdollisia. Sen kanssa pitää lenkkeillä. Paljon. Koira vetää hihnassa kuin viimeistä päivää, vaikka koulutuksen eteen on tehty aika paljon hommia.
Pentuajan haasteet ovat nämä yllämainitut kertaa kymmenen. Homma helpottuu ajan kanssa ja tasapaino löytyy koiran aikuistumisen ja ihmisille kehittyneiden rutiinien välimaastosta. Tähän menee aikaa ainakin kaksi vuotta.
Meille nämä asiat eivät ole huonoja puolia, vaan luonnollinen osa koiraelämää. Oikeastaan olemme päässeet kaiken kaikkiaan aika helpolla. Koiraa hankkiessa on siis todella mietittävä asiat sen pahimman mahdollisen kautta. Sitten saattaa ehkä yllättyä positiivisesti, kun koira onkin loppujen lopuksi aika kiva, lenkkeily tekee itsellekin hyvää ja koulutus alkaa tehota.
Koiranomistajuus on kaikessa kauheudessaan ihan hirveää. Silti se on minulle kaiken sen arvoista. Kaikki eivät tunne samoin ja se on ihan ok, kunhan koirasta luopumispäätöksen tekee ennen kuin se on liian myöhäistä. Siis silloin, kun koira on osa perhettä vasta ajatuksen tasolla.
2 kommenttia:
Ihan loistava blogi, hyvät jutut juuri mieleeni ;) Meille tulee cardityttö sunnuntaina, vihdoinkin. Sitä on odotettu (ja harkittu) pitkään :)
Hei, kiva että tykkäät! Ja onnea uuden perheenjäsenen johdosta! Se tulee pistämään kaiken uusiksi niin hyvässä kuin pahassakin, mutta ehkä kuitenkin enemmän siinä hyvässä <3
Lähetä kommentti