Koirafilosofiaa

Olen aina pitänyt koiria hyvänä esimerkkinä. Monessakin asiassa. Koirat ottavat ilon irti, kun sille on aihetta. Koirat nukkuvat paljon. Koirat arvostavat hyvää ruokaa. Koirat pitävät raittiista ulkoilmasta ja liikunnasta. Koirat ovat ystävällisiä kaikille ihmisille. Koirat eivät esitä muuta kuin mitä ovat. Koirat eivät kanna kaunaa.

Tänään opin uuden koirafilosofian: Koira saa muuttaa mieltään.

Ulkona satoi kaatamalla vettä ja lunta. Meidän piti lähteä Ruskan kanssa ulos. Koira-raukka puettiin sadeasuun ja kiskottiin kylmään sateeseen sen kummempia mielipiteitä kysymättä. Ruska protestoikin heti pihalla ja jäi töröttämään taakseni, vaikka kävelin itse rivakasti metsää kohti. Se piti kiskoa kaulapannasta eteenpäin ja pakottaa lenkille, vaikka koiraparkaa ei yhtään inspannut.

Tästä syystä päätinkin tehdä vain nopean lenkin. Koira ei selvästikään halunnut harrastaa reippailua.

Kotioven lähestyessä tapahtui uusi törötys. Protestiksi liian lyhyestä lenkistä koira jäi taas seisomaan taakseni. Jouduin jälleen pakottamaan sen eteenpäin kaulapannasta vetäen, tällä kertaa takaisin sisälle. Vieläkin satoi kaatamalla vettä.

Mitä opimme tästä?

No ainakin sen, että mieli saa muuttua, jos se muuttuu. Koirafilosofiaa.