sunnuntaina, syyskuuta 13

Metsäilyä

Kävimme taas melkein tunnin juoksemassa metsässä Ruskan kanssa. Tai me ihmiset kävelimme hiljakseen ja Ruska sahasi ees ja taas ympärillämme. Vastaan tuli nainen, komensin Ruskan ensin luokseni ja sitten käskin sen kulkea vierellä, käytin myös "ohi" -käskyä. Ilman mitään remmejä Ruska kulki nätisti vierelläni tapittaen silmiini! Hienoa edistystä. Olisimme muuten onnistuneet ohittamaan naisen täydellisesti, mutta nainen alkoi jutella meille koirista ja lopulta Ruska meni naista moikkaamaankin. Olen kuitenkin yllättynyt ja iloinen siitä, että "tosipaikan tullen" Ruska tottelee minua, vaikka se ei edes ole kiinni. Muuten se saikin sitten juoksennella metsässä täysin vapaana käskyistä ja kontrollista, hyvin se osasi silti pysyä näköetäisyydellä.

Teimme kuitenkin pienen jekun koiralle, kun se lähti vähän turhan kauas juoksemaan taakseen vilkuilematta. Menimme molemmat tien viereen ojaan piiloon. Ruska huomasi, että olimme kadonneet tieltä ja juoksi hirveää vauhtia ohitsemme takaisin sinne, mistä olimme juuri tulleet. Tuli aivan hiljaista. Kökötimme ojassa jonkin aikaa ja nousimme sitten ylös. Koiraa ei näkynyt missään. Huutelin sitä hieman, metsässä kaikui. Ei mitään. Se oli pinkonut todella kauas eikä tajunnut käyttää hajuaistiaan etsiessään meitä. Huutelin lisää, viimein näkyivät suuret korvat varvikon seassa ja koira juoksi hurjaa vauhtia luoksemme. Toivottavasti se oppi jotain.

Täytyy vielä näin erikseen kiittää blogini saamasta palautteesta. Sitä on todella mukava lukea, on kiva tietää että Ruskan kuulumiset kiinnostavat monia. Pääasiassahan tämä on tällaista koirahöpinää, jota puran tänne, kun kukaan muu ei enää jaksa kuunnella juttujani. On kuitenkin hauska huomata, että höpinäni inspiroivat ihmisiä. Esimerkiksi etälaumamme neljätoistavuotias koiravanhus sai vesisuihkeet nokilleen ensimmäistä kertaa elämässään tänä kesänä, kun se haukkua louskutti pihalla ihan ilman syytä. Meni poika hiljaiseksi! Lopulta pelkkä veden suhkuttelun näkeminenkin vaikutti koiraan toivotulla tavalla, se onkin jutun ydin ;)

Ei kommentteja: