Olemme huomanneet, että Ruskan kanssa ei kannata paljon lenkkeillä pimeän tultua. Herran aistit ovat hyvin avoinna ja se on todella tarkka kaikenlaisten epäilyttävien asioiden suhteen. Se on nostanut metakan esimerkiksi huomatessaan uuden epäilyttävän mustan jätesäkin pihanurmikolla.
Eilen olimme iltalenkillä kymmenen aikoihin. Ruska käveli korvat ja häntä pystyssä ja tarkkaili ympäristöään. Päästin sen vapaaksi turvalliselle nurmikentälle ja annoin sen viilettää rauhassa. Sitten alkoi kamala koirakonsertti: "Vu-vuh-vuh- wowwowwoowwo, murrrauh, hau hau"! Luulin että pimeässä on joku toinen koira ja kutsuin Ruskan luokseni. Eihän se edes totellut, jouduin käyttämään perinteistä "kimitä ja juokse koirasta pois päin" -taktiikkaa, jotta sain Ruskan kiinni. Menimme sitten yhdessä taluttimessa katsomaan konsertin aiheuttajaa. Emme nähneet ensin mitään, mutta sitten näin jotain pientä ja pallomaista nurmikolla (oli siis tosi pimeää, katulappujen valot eivät yltäneet paikkaan). Ja siellä se oli: pieni pelokas siili oli käpertyneenä nurmikolle! Ruska meni ihan sekaisin uudestaan ja haukkui epäilyttävää palleroa. Nauroimme ja lähdimme jatkamaan iltalenkkiä: "Pöhkö koira, se on siili"!
keskiviikkona, syyskuuta 16
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jos se Ruska pelkäsi, että joku vahingossa astuu siilin päälle ja päätti säästää sekä kaksijalkaisten kengät että siilin pahemmilta vaurioilta! ;-)
Lähetä kommentti