Näyttelytreenit ja muuta kivaa

Kävimme tiistaina näyttelytreeneissä. Huonosti meni. Ruska ei antanut edes hampaita katsoa, ei osannut seisoa, oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi suoraan kävelemisestä... Argh. Meillä on kova työ edessä. En tajunnut miten työlästä on saada koira käyttäytymään ja näyttämään siltä, miltä näyttelyissä vaaditaan. Muut koirat olivat niin kiltisti ja hienosti ja meidän hihna oli ainoana kireällä koko joukosta. Treenien jälkeen koira nukkui kolme tuntia päiväunia, taisi väsymyksellä olla osuutta asiaan. Ehkä viikonlopun kyläilyreissu ja metsässä vapaana juokseminen vaativat veronsa ja käytös oli siksi niin rauhatonta.

Nyt ollaan joka päivä katsottu hampaat (voi olla että vaihtuva purukalusto tuottaa kipua ja suuhun katsominen ei sen takia ole sitä kaikkein kivointa puuhaa Ruskan mielestä). Seisotan välillä Ruskaa ja yritän asetella oikeaan asentoon. Ei siitä mitään tule. Kyllä se välillä on rauhassa, mutta useimmiten se istahtaa eteeni, katsoo minua ruskeilla silmillään kysyvästi ja hamuaa kättäni suuhunsa. Jessus.

Hyvä käytös on toki hienoa ja tavoittelemisen arvoista. Rauhallisuus tulee iän myötä, tuleehan? Ruska on jotenkin viime aikoina ryhdistäytynyt, mitä riehumiseen ja innokkuuteen tulee. Siitä on tulossa vilkas. Vielä se silti tottelee hyvin ja käskyt varmistuvat päivä päivältä. Ehkä tokoilu on sitten kuitenkin enemmän meidän juttu. Oulussa on suunnittelilla pentutokokurssi, osallistumme sinne riemuissamme!

Olisi mukava saada jonkun asiantuntijan mielipide Ruskan rakenteesta. En osaa itse sanoa siitä mitään. Epäilen sen olevan ehkä takakorkea, selkäranka on keskeltä jotenkin korkeampi, kuin mitä edestä tai hännän tyvestä. Eikä se johdu pöyheästä karvasta, ranka tuntuu ihan selvästi käsillä koittaessa. Koira kuitenkin kehittyy vielä paljon vuoden ikäiseksi asti, painoakin tulee toinen mokoma lisää. Voi olla että selkä suorenee. Toivottavasti niin käy, ettei kaareva selkä aiheuta mitään kipuja tai jäykkyyttä.

Ribsasta sen verran, että se kesti kaksi päivää ja meni sitten ohi itsekseen. Ruska sai maitohappobakteereja ja hiukan riisiä tavallisen muonan lisäksi. Piimän jätimme pois. En tajua, mistä se ribsa aina tulee. Nyt kuitenkin kaikki on taas kunnossa.

Näyttelytreeneissä ihmiset syöttivät koirillensa nakinpaloja. Sain testata nakin toimivuutta Ruskalla, ja toimihan se. Minua kuitenkin mietityttää nakkien hirvittävä suolapitoisuus ja rasvaisuus. Ihmistäkin janottaa muutaman nakin jälkeen, entä sitten kahdeksankiloista koiranpentua?! Nakkien rasvakoostumustaan ei ole parasta mahdollista. Tai jos totta puhutaan, se on huonointa mahdollista. En kyllä menisi koiralle sellaista syöttämään ainakaan suuria määriä tai päivittäin. Mutta mikä sitten olisi hyvä, pehmeä, herkullinen ja edullinen koiran herkkupala? Olen tähän asti antanut Ruskalle ihan sen omia ruokanappuloita tai pieniä koirankeksipaloja. Ne toimivat hyvin, mutta tositilanteessa olisi hieman tehokkaampi, suoraan sanoen vastustamaton, herkku paikallaan.

Tulimme juuri koirapuistosta, siellä oli pieni musta villakoira, joka leikki kivasti Ruskan kanssa. Löysin puistosta kamalan ison lasinsirun. Joku koiranvihaaja kylvää niitä puistoihin ihan tarkoituksella. Tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa asiasta!

Viikonloppuna etälaumamme koirat eivät oikein viihtyneet Ruskan kanssa. Vanha, ihmisten iässä juuri sata vuotta täyttänyt Haippa hermostui pomppivaan pikkuherraan täysin. Koiraniässä viisivuotias nuorukainen, Tilkku, taas murisi ja näytti hampaitaan Ruskalle, kun Ruska osoitti kiinnostusta nuorta herraa kohtaan. Molemmille taisivat koiramaailman säännöt olla vieraat, varoituksia ei Ruska tajunnut ja leikkikutsu oli nuorelle herralle vieras käsite. Ehkä läpimurto ikuiseen ystävyyssuhteeseen tapahtuu ensi kerralla..

Loppuun kerron hieman ihmetystä ja harmitusta aiheuttavan asian. Ruskaa luulee tosi moni nimen perusteella tyttökoiraksi. Ei Ruska ole tytön nimi. Suomessakin on Ruska-nimisiä ihmisiä, naisia JA miehiä. Minusta Ruska on sama kuin esimerkiksi Tilkku. Kummassakaan nimessä ei ole mitään sukupuoleen viittaavaa. Ruska kuulostaa korvaani hieman itäeurooppalaiselta äänteeltä. Mieleeni tulee voimakkaat värit, syksy, metsän tuoksut. Ruska rimmaa Paskan kanssa. Kuinka se voisi olla tytön nimi? Tai pikemminkin, miksei se olisi pojan nimi? Ruskassa on munaa. Ruska on voimakas. Ruska tietää mitä haluaa. Saisi nimen tyttökoirallekin antaa, mutta minusta se sopii pojalle ihan yhtä hyvin.

Jatkan töitä nyt. Ruska nukkuu jaloissani oikein rentona. Minulle se tulee aina olemaan näyttelyn komein koira, vaikka tuomarit eivät sen koiramaista käytöstä arvostaisikaan. Jos koirille järjestettäisiin luonnekilpailuja, pärjäisi Ruska siellä tosi hyvin. Ainakin jos minä toimisin tuomarina.