Nyt on pelkkiä ilouutisia, pieniä mutta sitäkin merkittävämpiä. Ruska on sisäistänyt viime aikoina monta asiaa, jotka helpottavat meidän ihmisten eloa.
- Lenkkeily sujuu nykyään mallikkaasti. Toki känkkäränkkälenkkejäkin vielä on, mutta pääasiassa koira kulkee hienosti hihnassa, suunnilleen ihmisten tahtiin ja jättää ohikulkijat omaan rauhaansa. Kohta voin ottaa mp3-soittimeni lenkille mukaan ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja mallikkaasta koirasta musiikin tahtiin. Enää ei tarvitse olla koko ajan kieltämässä tai muuten ohjaamassa koiraa.
- Lenkkeilyn vastapainona myös metsäily sujuu hyvin, Ruska osaa olla vapaana eikä lähde koskaan turhan kauas omille teilleen. Se myös osaa nauttia vapaana olostaan ja juoksee ihan täysiä polkuja pitkin ja odottaa sitten meitä hetken. Metsässä kuuluu vain lyhyiden corgijalkojen voimakas rummutus maata vasten. Musiikkia korvilleni!
- Irti-käsky on alkanut myös viimein toimia toivotulla tavalla ja Ruska sylkäisee yhdeksänkymmentäprosenttisesti kaikki purkat ja muut ei-toivotut objektit suustaan namipalan toivossa. Enää ei tarvitse liata käsiään koiran suuta tonkiessa.
- Ruska herättää vastaantulijoissa ja muissa koiraihmisissä paljon positiivista huomiota. On mukavaa, kun ohipyöräilijälle ilmestyy hymy korvasta korvaan Ruskan nähdessään. Eikä ihme, on se vaan niin suloinen pakkaus!
- Ribsaa ei ole ollut moneen viikkoon.
- Vaikka minullakin on viimein alkanut koulu ja olen ollut kotoa pois pitkiäkin aikoja, on Ruska selvinnyt yksinolosta hyvin. Mitään tuhoja ei ole syntynyt ja koira on aina unisena noussut omalta paikaltaan, kun olemme tulleet kotiin.
- Jalka nousee jo usein pissatessa, se on ison koiran merkki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti