Olemme muuttamassa puolentoista kilometrin päähän nykyisestä asunnostamme. Lenkkeilyhoodzit säilyvät osittain samoina, mutta lisäksi saamme mahtavat pururadat ja omakotitaloalueet käyttöömme. Uuden olohuoneemme ikkunat ovat corginmentävät eli niin matalat, että jopa töppöjalkamme näkee ulos ja voi näin ollen haukkua jokaista vähänkään epäilyttävää naapuritalon pihalla kulkevaa ihmistä.
Ruskalla ei ole hajuakaan ensi viikon tapahtumista. Se voi muuton jälkeen kokea jopa muuttoahdistusta ja ikävöidä vanhaan kotiinsa vahvasti. Toisaalta Ruska on aina ollut enemmän kiinni meissä kuin paikoissa. Koti on siellä missä porukat ovat. Yksinolo uudessa kodissa sen sijaan voi alkuun olla pelottavaa.
Minulla muuttoahdistus johtuu ihan muista asioista. Esimerkiksi se vähän jännittää, että pakkausta ei ole käytännössä vielä aloitettukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti