torstaina, kesäkuuta 14

Näyttelyistä ja puremia

Ilmoittauduimme Rovaniemen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Ruska kilpailee sunnuntaina 1.7.2012. Tänään ehtisi vielä ilmoittautua heinäkuun Oulun kansainväliseen näyttelyyn, mutta mutta. Jospa katsoisimme ensin, miten Rovaniemellä menee. Kesä on taas täynnä kaikenlaista muuta touhua ja kalliit koiranäyttelyt ovat arvolistallamme aika alhaalla. Kahden näyttelyn hinnalla saisi tokokurssin tai melkein puolitoista säkkiä koiranruokaa. Mitä näyttelyistä saa?

Parhaassa tapauksessa Ruska saisi sertin ja jonkun palkinnon. Kolme sertiä oikeuttaa muotovalioarvoon ja näyttelyissä menestyneet hyväluonteiset urokset ovat kuumaa kamaa pentujentekomarkkinoilla. Jos joku haluaisi Ruskan isäehdokkaaksi pentueelle, pitäisi se vielä käyttää lonkka- ym. kuvauksissa, joilla selvitettäisiin sen rakenteellinen terveys. Kuvaukset toki maksavat, mutta pentujenteossa saisimme palkkioksi yhden pennun hinnan. Tai pennun.

Näin viime yönä unta, että meille oli tulossa kolmas koira ja äitini sanoi osanneensa odottaa sitä. Mietin kyllä unessa, että hetkinen, milloin meille tuli se toinen koira.

Koirista puheen ollen, Ruska oli isäntänsä kanssa lenkillä toissapäivänä läheisellä omakotitaloalueella. Erään talon ovi oli jäänyt lasten jäljiltä auki ja musta pystykorvainen uroskoira juoksi ovesta ulos Ruskan luokse. Sekunnin diagnosoinnin jälkeen koira hyökkäsi Ruskan kimppuun. Isäntä nappasi koiran kaulapannasta kiinni ja piti vihaiset koirat erossa toisistaan parinkymmenen sekunnin ajan, jonka jälkeen talosta juoksi paikalle nainen. Tämän tohinan keskellä tämä karkulainen ehti purra Ruskan isäntää pohkeeseen. Ruskalle ei käynyt kuinkaan.

Tapahtumasarja johti päivystyskäyntiin, jäykkäkouristusrokotteeseen ja antibioottikuuriin. Koirakarkulaisen hoitonainen lupasi luonnollisesti korvata tapahtumasta aiheutuneet kulut.

Koiraihmisinä tiedämme, että näin käy joskus. Itseänikin on purrut koira ja silloin hoito ei ollut näin hyvää. Puremahaava tulehtui pahasti eikä lääkäri siitäkään huolimatta antanut antibioottikuuria. Koiranpurema on kuitenkin erittäin likainen ja riskialtis tapahtuma ja siihen pitää aina hakea antibioottikuuri ja rokotusten voimassaolo on syytä myös tarkistaa.

Tällä kertaa purema oli kuitenkin vahinko. Karkulainen ei ollut vihainen Ruskan isännälle vaan haukkaisu tapahtui osana koiratappelua. Koiran viha oli suunnattu toiseen koiraan, ei ihmiseen. Tästä syystä koiraa ei tarvitse lopettaa emmekä sellaista tietenkään vaadi. Toivottavasti perheen lapset kuitenkin kävivät läpi keskustelun ovien sulkemisesta ja koiran hoitotätikin tajusi, millainen vastuu sisältyy koiran hoitoon ottamiseen. Koira oli siis vain hoidossa kyseisessä perheessä.

4 kommenttia:

hanna kirjoitti...

Joo tuttu juttu, meilläkin on naapurissa koira jjoka vihaa meiän jööttiä ja haukku kaikille poika koirille ja kävi sitten kerran niin että ei ollu kunnolla kiinni ja juoksi suoraan pensaan läpi meiän pikku pojan kimppuun. Heitin oman koirani aina valjaista itseni taakse ja lopulta sain läpsäistyä isomaa koiraa kuonolle ja se lopetti ja peräänty ja talosta juoksi nainen ja otti sen kiinni ja torui oikein kunnolla. Eläinlääkäriin mentiin ja oli oma koirani sanut ruhjeen korvaan mutta ei mitään hirveä pahaa.

Minski kirjoitti...

Hui, sellaista se on näiden koirien kanssa. Kerran lenkillä tuli joku tuntematon iso uroskoira irrallaan vastaan. Nappasin Ruskan syliin ja huusin irtokoiralle ja vähän töninkin sitä siinä. Se kiersi meitä kiinnostuneena ja vähän murahteli. Lopulta sen isäntä tuli paikalle ja katsoi vähän ihmeissään meitä. Ruska on kuitenkin sellainen koira, että se saattaa helposti provosoida muut koirat hyökkäämään omalla käytöksellään (jollei jopa itse hyökkää) eikä siinä silloin pysty oikein mitään tekemään, joten tämä sylitaktiikka on toistaiseksi ollut ihan hyvä varotoimenpide.

Ape kirjoitti...

Aivan loistava blogi! eilen lueskelin kaikki viestit ja naurerkelin erittäin hyvin kirjoitetuille jutuille. meillekkin tulee cardigani heinäkuun puolessa välissä herra nimeltä Pyry. ;)

Minski kirjoitti...

Kiitos! Kiva saada palautetta! Juuri sen takia tätä kirjoitankin, että lukijat saisivat naurunaihetta mutta myös hyödyllisiä vinkkejä koiraelämään. Ja että itselläkin pysyy jutut muistissa.