Meillä on uusvanhat lenkkeilyhoodit. Muutimme siis jälleen, mutta taas muutto tapahtui saman postinumeron sisällä ja suunta oli takaisin Ruskan pentuaikaisen kodin suuntaan. Tämä muutos on ollut kaikille mieluinen. Ne pentuajoilta tutut ihanat jokivarsilenkit ja koirapuistot ovat jälleen ulottuvissamme. Eipä entisissä lampilenkeissä mitään vikaa ollut, mutta kyllä joki aina lammen voittaa.
Jokivarressa vastaan tulee paljon ihmisiä, jotka hymyilevät ja juttelevat Ruskalle. Osa vastaan tallustelevista koiristakin on vanhoja tuttuja. Täällä on myös taikapolku, jonka osaan kävellä vain toiseen suuntaan ja iso nurmikkopiha, jolla voi lekotella lenkin jälkeen rauhassa. Rannassa on myös kahvila, jonne saa koirankin viedä.
Jännitimme alkuun, miten luhtitaloihin tottunut koiramme suhtautuu oikeaan kerrostaloon ja rappukäytävästä kaikuviin ääniin. Homma meni kuitenkin niin, että Ruska haukkuu nykyään vähemmän oven ulkopuolelta kuuluvia ääniä, kuin mitä aikaisemmin. En ihan tajua, mistä tämä johtuu, mutta ehkä sillä, että rappukäytävä on sisätilaa, on jotain tekemistä asian kanssa. Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, miten koirat näkevät (tai tässä tapauksessa kuulevat) asiat.
Hommaa on vaikea selittää. Hyvä esimerkki koiran aivoituksista voisi olla vaikkapa koira, joka pelkää hattuja. Hattupäinen ihminen on voinut joskus pelästyttää koiran ja koira on kaikessa loogisuudessaan kohdistanut pelkonsa hattuihin. Tästä eteenpäin koira reagoi siis hattuihin, vaikka hattua kantaisi mukavakin ihminen. Pelkoa onkin sitten vaikea poistaa, jos syytä koiran pelkoon ei tiedetä. Hattu on vielä aika simppeli asia huomata, mutta entä jos koira onkin yhdistänyt pelontunteensa vaikkapa johonkin tiettyyn hajuun tai ääneen? Koira voi esimerkiksi alkaa pelätä agilityestettä, jos se on kuullut jonkun pelottavan äänen juuri estettä suorittaessaan. Vaatii kovaa työtä ja paljon nakkeja saada koira jälleen luottamaan agilityesteen turvallisuuteen.
Koirissa on eroja pelkojen muodostumisen suhteen. Ruska on luonteeltaan kova koira eikä pelkää juuri mitään. Pääsemme sen kanssa aika helpolla. Kovat koirat ovat itsevarmoja ja pelottomia, ne eivät turhaan räyhää tai tärise uusissa tilanteissa. Kovuus oli yksi tärkeimpiä syitä rotuvalintaa tehdessämme. Meidän kanssa sattuu ja tapahtuu ja luonteeltaan liian pehmeä koira ei sopisi laumaamme. Perusluonteen lisäksi koiran pelkoihin vaikuttaa toki myös kasvatus ja ympäristö - niin kuin ihmisilläkin.
Äänet oven ulkopuolelta ovat nyt erilaisia kuin aikaisemmin. Jostain syystä Ruska ei reagoi niihin aikaisemmalla tavalla. Syy voi olla kaiun määrässä, sisätiloissa tai hajuissa. Mistä minä tiedän. Koirat on ihan outoja, mutta hyvä niin.
Ruska on kotiutunut hyvin. Mekin olemme. Ihan kuin koko porukka olisi palannut kotiin.
Jokivarressa vastaan tulee paljon ihmisiä, jotka hymyilevät ja juttelevat Ruskalle. Osa vastaan tallustelevista koiristakin on vanhoja tuttuja. Täällä on myös taikapolku, jonka osaan kävellä vain toiseen suuntaan ja iso nurmikkopiha, jolla voi lekotella lenkin jälkeen rauhassa. Rannassa on myös kahvila, jonne saa koirankin viedä.
Jännitimme alkuun, miten luhtitaloihin tottunut koiramme suhtautuu oikeaan kerrostaloon ja rappukäytävästä kaikuviin ääniin. Homma meni kuitenkin niin, että Ruska haukkuu nykyään vähemmän oven ulkopuolelta kuuluvia ääniä, kuin mitä aikaisemmin. En ihan tajua, mistä tämä johtuu, mutta ehkä sillä, että rappukäytävä on sisätilaa, on jotain tekemistä asian kanssa. Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, miten koirat näkevät (tai tässä tapauksessa kuulevat) asiat.
Hommaa on vaikea selittää. Hyvä esimerkki koiran aivoituksista voisi olla vaikkapa koira, joka pelkää hattuja. Hattupäinen ihminen on voinut joskus pelästyttää koiran ja koira on kaikessa loogisuudessaan kohdistanut pelkonsa hattuihin. Tästä eteenpäin koira reagoi siis hattuihin, vaikka hattua kantaisi mukavakin ihminen. Pelkoa onkin sitten vaikea poistaa, jos syytä koiran pelkoon ei tiedetä. Hattu on vielä aika simppeli asia huomata, mutta entä jos koira onkin yhdistänyt pelontunteensa vaikkapa johonkin tiettyyn hajuun tai ääneen? Koira voi esimerkiksi alkaa pelätä agilityestettä, jos se on kuullut jonkun pelottavan äänen juuri estettä suorittaessaan. Vaatii kovaa työtä ja paljon nakkeja saada koira jälleen luottamaan agilityesteen turvallisuuteen.
Koirissa on eroja pelkojen muodostumisen suhteen. Ruska on luonteeltaan kova koira eikä pelkää juuri mitään. Pääsemme sen kanssa aika helpolla. Kovat koirat ovat itsevarmoja ja pelottomia, ne eivät turhaan räyhää tai tärise uusissa tilanteissa. Kovuus oli yksi tärkeimpiä syitä rotuvalintaa tehdessämme. Meidän kanssa sattuu ja tapahtuu ja luonteeltaan liian pehmeä koira ei sopisi laumaamme. Perusluonteen lisäksi koiran pelkoihin vaikuttaa toki myös kasvatus ja ympäristö - niin kuin ihmisilläkin.
Äänet oven ulkopuolelta ovat nyt erilaisia kuin aikaisemmin. Jostain syystä Ruska ei reagoi niihin aikaisemmalla tavalla. Syy voi olla kaiun määrässä, sisätiloissa tai hajuissa. Mistä minä tiedän. Koirat on ihan outoja, mutta hyvä niin.
Ruska on kotiutunut hyvin. Mekin olemme. Ihan kuin koko porukka olisi palannut kotiin.
2 kommenttia:
En ole tainnut aiemmin kommentoida, mutta tää on kiva blogi. :) On mukava lueskella muidenkin tappijalkojen elämästä, ja tykkään kirjoitustyylistäsi.
Olisi tosi jännä nähdä koirien pään sisälle, että miten ne jäsentää eri asiat. Tuo luhtitalo vs. kerrostalo -vartioiminen on melkeinpä looginen, kun sitä ajattelee tuolta kantilta, mutta moni muu juttu menee ihan yli oman hilseen...
Meillä pemunuorukainen (selvästi pehmeä, muttei arka) säikähti joskus yksin kotona ollessaan keittiön ikkunalaudan pauketta, ja siitä lähtien se on luikkinut aina makuuhuoneeseen siinä vaiheessa, kun joku menee keittiöön (ilmeisesti se pelko yleistyi sittemmin kaikkiin keittiön kolisteluihin). Mutta vaikka tuo ei nykyään enää varmuudella pelkää itse keittiötä, ja tulee sinne mielellään kyttäämään josko tippuisi herkkuja, niin silti selkäytimessä on tiukassa käyttäytymismalli "ihminen menee keittiöön -> luikin makkariin", eikä sitä ihan helpolla muuteta.
Kovan koiran kanssa on varmasti helpompaa, kun ei tarvitse miettiä erikseen noita erikoisempia tilanteita, että minkähänlainen mielleyhtymä tästäkin nyt jää koiralle.
Kiitos kommentista! Innostuin kirjoittamaan lisääkin Ruskan luonteesta, ihan oman postauksensa.
Jännää että pemut ja cardit on näin erilaisia tässä kovuus-asiassa. Olen kuullut muistakin pemuista, jotka pelkäävät monia asioita, tosin olen kuullut myös pelottomista pemuista.
Koirien ymmärtäminen olisi kyllä mahtavaa. Ihme tyyppejä.
Lähetä kommentti