Paimennusvietti ei ole mitään Ruskan laidunnusviettiin verrattuna.
Lenkkien jälkeen istuskellaan pihalla ja syödään heinää tuppokaupalla. Tämän tarkoituksena on hidastella ja siirtää sisälle menoa, mutta myös puhdistaa koiran suolistoa. Koska herra on kiireinen heinänsyönnistä, emme henno kiskoa häntä sisälle, vaan annamme hänelle hetken rauhoittua heinän kanssa. Onneksi pihalla on paljon heinää, tarkistimme asian ennen muuttoamme: "Tässä pihalla on kiva sitten istuskella Ruskan kanssa vaikka syömässä heinää, ei haittaa vaikka ei olekaan omaa parveketta".
Tänään höpötin koiralle ääneen heinänsyönnin ohessa, että kohta tulee talvi eikä sitten voi enää syödä heinää. Naapuri tietenkin käveli ohi juuri silloin. Onneksi Ruska ymmärtää puhetta, muutenhan ihmiset voisivat pitää minua ihan hulluna.
Sienimetsässä tapasimme muuten kaksi mukavaa naista, jotka huomasivat että Ruska ymmärtää puhetta. Ruska osasi nätisti olla meidän lähellä eikä lähtenyt paimentamaan ihmisiä läjään, vaikka samaan metsään ilmestyikin bussilastillinen muita sienestäjiä. Sienisaalis oli onneton, mutta eväät maistuivat.
Joudun ehkä ostamaan olohuoneeseemme uuden suuren design-maton, sillä uusivanha lattiamme on niin liukas, ettemme voi leikkiä Ruskan kanssa kunnolla. Koiraparka liukuu lattialla pallon perässä kuin luistinradalla eikä sohvalle hyppääminenkään enää onnistu. Kaikkea sitä joutuu koiran puolesta tekemään.
Lenkkien jälkeen istuskellaan pihalla ja syödään heinää tuppokaupalla. Tämän tarkoituksena on hidastella ja siirtää sisälle menoa, mutta myös puhdistaa koiran suolistoa. Koska herra on kiireinen heinänsyönnistä, emme henno kiskoa häntä sisälle, vaan annamme hänelle hetken rauhoittua heinän kanssa. Onneksi pihalla on paljon heinää, tarkistimme asian ennen muuttoamme: "Tässä pihalla on kiva sitten istuskella Ruskan kanssa vaikka syömässä heinää, ei haittaa vaikka ei olekaan omaa parveketta".
Tänään höpötin koiralle ääneen heinänsyönnin ohessa, että kohta tulee talvi eikä sitten voi enää syödä heinää. Naapuri tietenkin käveli ohi juuri silloin. Onneksi Ruska ymmärtää puhetta, muutenhan ihmiset voisivat pitää minua ihan hulluna.
Sienimetsässä tapasimme muuten kaksi mukavaa naista, jotka huomasivat että Ruska ymmärtää puhetta. Ruska osasi nätisti olla meidän lähellä eikä lähtenyt paimentamaan ihmisiä läjään, vaikka samaan metsään ilmestyikin bussilastillinen muita sienestäjiä. Sienisaalis oli onneton, mutta eväät maistuivat.
Joudun ehkä ostamaan olohuoneeseemme uuden suuren design-maton, sillä uusivanha lattiamme on niin liukas, ettemme voi leikkiä Ruskan kanssa kunnolla. Koiraparka liukuu lattialla pallon perässä kuin luistinradalla eikä sohvalle hyppääminenkään enää onnistu. Kaikkea sitä joutuu koiran puolesta tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti